Rukous-kulje päiväsi Hänen kanssaan

[Ariel7]

Adam ja Eva olivat Jumalan lähellä ja keskustelivat Hänen kanssaan...
Miten sinä keskustelet Jumalan kanssa...
puheletko Hänelle pitkin päivää työn ja askareiden lomassa...
Haastan sinua ystävä ottamaan todesta, että Jumala -Jeesus on kanssasi joka hetki. Siksi voit seurustella Hänen kanssaan milloin vain haluat. Toki aina ei tarvitse puhua, koska emmehän aina puhu ihmistenkään kanssa, vaikka olemme heidän seurassaan...on mukavaa vain olla tietäen että hän on lähellä. Jumala on antanut sinulle jo anteeksi Golgatan ristinpuulla poikansa Jeesuksen kautta. Kuulit oikein...olet SAANUT JO ANTEEKSI!!!
jESAJA 53 KERTOO:
4. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5. mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Meillä on siis rauha Jumalan kanssa ja olemme paratut sairauksistamme...kaikki on jo valmista. Ota vain vastaan ja USKO.
Ala KIITTÄÄ JA YLISTÄÄ TÄSTÄ TOTUUDESTA. kULJE HÄNEN KANSSAAN...
VOISIKO TUOTA SANOA RUKOUKSEKSI.

[Sinettisormus]

AA-MEN!!!
Juuri tuollainen yhteys minulla on Jumalaani, se on jatkuvaa hiljaista huokailua Hänen puoleensa!

[Sinettisormus]

372Isän käsi, sydämeeni

August Topman 1932


1.
Isän käsi, sydämeeni
anna rauha taivaasta,
ettei liekki rukouksen
koskaan sammu minusta.
Olkoon armon taivas auki
myöskin murheen aikana,
että aina uskon silmin
Isää saisin katsella.

2.
Salli olla lähelläsi,
rakas taivaan kuningas,
elämäni kuormat jättää
ristin juureen, laupias.
Siitä löydän lunastuksen,
täyden rauhan sydämeen.
Murheissakin autuaana
jatkan matkaa taivaaseen.

3.
Jeesus, olet uhrillasi
sovittanut minutkin,
että armon kosketuksen
tuskassani tuntisin.
Täällä uuvun iltaa kohti,
päivän helle näännyttää.
Kuollessani täysin nautin
ristinpuusi hedelmää.



Jaan Lattik 1923. Suom. Lauri Pohjanpää 1951, uud. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

[Sinettisormus]

389 Tulkaa kaikki korjuutyöhön

1. Tulkaa kaikki korjuutyöhön, sillä vilja kypsää on. / Kohta päättyy päivä yöhön, säteet sammuu auringon. / :,:Työtä pientä, työtä suurta Herra Jeesus arvostaa.:,:

2. Aamun tullen työhön kulje Herran puoleen kääntyen. / Rukouksiin työsi sulje, pyydä voimaa Jeesuksen. / :,:Innokkaasti korjaa viljaa ennen päivänlaskua.:,:

3. Ethän piittaa kunniasta, kun sä kutsut toisia, / kerro aina auttajasta ristinpuulla kuolleesta. / :,:Kerro Herran ostamille: Armo saatiin armosta.:,:

[Sinettisormus]

Rakas Jeesus Kristus, kulje tänäänkin meidän kanssamme, johdata ja ohjaa meitä.
Johdata meitä keskusteluissamme, että puheemme olisi totuudellista ja hyvää.
Laske kätesi tämän Foorumin ylle, että Pyhä Henki ohjaa ja neuvoo meitä.
Ohjaa meitä ymmärrykseen, ohjaa tietoon ja taitoosi totuudessa.
Herra Siunaa kaikki keskustelijat ja kaikki jotka täällä käyvät lukemassa.
Varjele ettei paha meihin yllä.
Kiittäen saamme palvella sinua.
Amen.

[-jarmo-]

Tämä yksi kuva innoitti tekemään siihen omia muutoksia. Nimittäin juuri tänään eräs veli tuskailee sisarensa kanssa tästä asiasta ja tuntuu menevän välit kokonaan. Sisar ei näe mitään vikaa maailman syntisyydessä ja Jumalan Rakkauden välissä, vaan tämä pelastaa kaikki riippumatta mistään, koska Hän on Rakkaus ja rakastaa kaikkia. Ei vaan ota huomioon että helvettikin on tehty samasta syystä, Rakkaudesta, jottei maailma ikuisesti joutuisi elämään synnissä.

[Sinettisormus]

... joo, ei ihmisellä ole oikeutta poistaa tuota nöyryyden kynnystä, tahtoessaan Jumalan luo, eikä se ole hänelle mahdollistakaan, jos joku niin kuvittelee, on hän pahasti eksynyt. Hyvä oivallus tuo kuva, Jarmo.

[-jarmo-]

Se on ison hämärän peitossa monilla, jotka taistelevat sitä samaa oman syntiensä tunnustusta vastaan. Tämä on sellainen asia josta pitäisi puhua enemmän ja julistaa sitä täydellistä syntien sovitustyötä. Se ei tule ilman tämän nöyryyden kynnyksen ylittämistekoa. Se ei ole vaatimus, vaan oikeastaan se on vaatimuksen vastakohta, koska se ei ole varsinaisesti teko tai työ, vaan luopumistyö sovituskelpoisuuteen.

[Sinettisormus]

... kun ei RAKASTETA Jeesusta ja hänen sovitustyötään niin paljon, että siinä rakkaudessa haluaisi luovuttaa syntinsä ristin juurelle, tämä kertoo vain tuon rakkauden riittämättömyystä syntiseltä ihmiseltä... eikä tämä raukka poloinen edes itse sitä välttämättä ymmärrä, luulee vain näin saavansa oikeutuksen jatkaa tuota syntiä.

[-jarmo-]

Ajatelkaas miksi tämän uskonveljen sisar tuskailee ja sairastaa sen vuoksi. Hän jätti pitkäaikaisen ja kiltin aviomiehensä, jonka kanssa hänellä on jo aikuisikään tulevia lapsia. Mies joi aika paljon, josta syystä tämä sisko haki eron. Sitten vaimo otti kaiken lisäksi vielä heti eron jälkeen uuden miehen ja vanha aviomies joi itsensä eron jälkeen hengiltä.
Nyt tämä nainen on haudannut miehen, eikä ero ole edes astunut vielä voimaan. Hän kärsii valtavista omantunnon tuskista ja ero astuu voimaan ensi perjantaina. Eikä vaimo vieläkään tiedä mistä tämä johtuu. Veli kun kertoi että se on niin että nämä aviorikos-syntisi painaa, josta sisar suuttui siitä tietenkin heti, että kehtaakin syyttää tuollaisia kun on jo valmiiksi niin vaikeaa.

Sellasta syntisyys vaan on. Jesaja 1. luvun alussa lukee jotenkin näin että "joka paikka on jo kipeä, päästä kantapäähän, eikä enää paikkaa mihin voisi lyödä, etkä sittenkään kadu syntejäsi ja tee parannusta teoistasi".

[Sinettisormus]

Amen, Jarmo! ... tuo niin sattuu sydämeen, kun ihminen ei ymmärrä omia tekojaan...

[-jarmo-]

Valitettavasti mun oma vaimo on juuri siinä samassa tilassa edelleen, ollut jo 10 vuotta. En ikinä usko että hänen sydämensä on sen jälkeen iloinnut. Kaikki hänen ilonhetkensä on väkipakolla tehty, eikä ymmärrä mistä johtuu ettei omatunto lakkaa soimaamasta. Hän vielä laittoi aviomiehensä veljeni ja paikallisen lääkärin ylipuhuttuaan hullujenhuoneelle koska uskoni Jumalaan oli niin suuri ja se oli paras keino saada yksinhuoltajuus. Sen keinon hänelle opasti oma sosialliviranomaissisar, joka maksoi tekonsa hengellään.

Eihän siihen muuta voi sanoa kuin että "mihin minä sinua vielä voin lyödä, kun olet kiireestä kantapäähän jo kipeä muttet vieläkään ymmärrä miksi".

[-jarmo-]

Aihe vaan pikkusen rönsyillyt aloituksesta

[Sinettisormus]

... no miten sen nyt ottaa, sillä Herra kulkee kanssamme, niin iloissa kuin suruissa ja elämän arjessa, kuin juhlassa, hän on joka hetki lähellämme.

"Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli? Eikö se, mikä nyt on silmienne edessä, ole entisen rinnalla kuin ei mitään? Näin sanoo Herra:

- Nyt, Serubbabel, ole luja! Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi! Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön! Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot. Tämän lupauksen minä annoin teille jo silloin, kun lähditte Egyptistä: minun henkeni on teidän kanssanne. Älkää pelätkö!"
Hagg. 2:3-5 [kr92] [kr38]

[Sinettisormus]

"Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi." (Ps. 139:7-10)

"Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:20b)

Kuten näet Jarmo, Jeesus on kaikessa mukanamme, joka hetki. Avioliitossa ja erossa. Lasten syntymässä ja kasvussa. Sairaudessa ja kuolemassa jne. jne. ...........

[Sinettisormus]

... kunhan mekin tunnustamme hänet ja kuljemme Hänen kanssaan, Hänen viitoittamaa tietä.

[Sinettisormus]

... mitä mieltä Ariel7 on, eksyimmekö kovin paljon aloituksestasi, joka on todella hyvä.

[-jarmo-]

Niin, kiitos Sinetti sanoistasi. Onneksi minulla on lohtuna henkilökohtaiset saamani näyt oman elämäni läheisten puolesta. Ne antavat minulle voimia. Ilman niitä joutuisin varmasti koko ajan palaamaan näihin ikäviin muistoihin ja menetettyihin elämänarvoihin, jossa koin niin suurta vääryyttä. Ihminen vaan on sellainen lihassaan. Mutta kun saa hengessä ymmärrystä, niin sitten lihakin jaksaa vähän matkaa taas.

[Sinettisormus]

On hyvä, että uskallat kertoa noista asioista, Jarmo. Se on sinulle itselle terapeuttista, mutta samalla annat vertaistukea muille, jotka kokevat samoja asioita juuri tällä hetkellä elämässään.

[-jarmo-]

Kiitos sanoistasi jälleen Sinetti.
No mulla on eräs armolaha, jonka olen aina omakseni kokenut ja se on saatu uskovien uskon vahvistamiseksi. En ole mikään ateistien metsästäjä, käännyttäjä, enkä sellainen jumalattomien sielunpelastaja, vaan enemmänkin uskovien keskuudessa koen olevani kala vedessä ja saan olla auttamassa saavuttamaan jokaisen uskolle suurempaa voimaa ja kestävyyttä taistelussa pahassa maailmassa, kuitenkin Jeesuksen veren voimassa.