tällasta nyt.

[Hannah]

Jarmo, siellä Facessa niin ilmottiko joku käyttäjä viestistäsi vai puuttuko ylläpito viestiin suoraltakädeltä?

[-jarmo-]

Ylläpito! Tein päivittäiselle kuvankaappauksen: http://www.pelastussanoma.fi/Profetiat/Paivittain.html

[Hannah]

Kappas....kait sinä käytit tuota "kerro siitä meille"-linkkiä?

[-jarmo-]

En mä käyttäny. Pitäköön veispuukkinsa

[Hannah]

Oon joo kans huåmannut että siellä saattaa joutua helpostikin vaikeuksiin mielipiteidensä kanssa, mitälie someraivoa Ihmisten kanssa kasvokkain on helpompi jutustella, asiat pysyy yleensä asioina.

[-jarmo-]

Vaikka juttelee jonkun asiallisen kanssa, jolla on sosiaalset taidot ja keskustelu on asiallista, joskin erimielistä, siellä pyörii seassa sellasia jotka sitten vaan ilmoittelee näitä koska se on hänen mielestään oikein.

[Hannah]

Niin monta ihmistä niin monta näkökulmaa ja sitten tosiaan tuo oikeudentaju, kuka tietää ken oikeassa on? Ei olisi helppoa tuomaroida. Lienee niin, että uskonnoista ei kaiketi saanut kirjoitella negatiivista, islamista ja koraanista kaiketi. Tulenarka teema?

[VainYksinJeesus]

Jaa..ite ainakin huomannu et kyllä on niitäkin jotka suhtautuu ihan positiivisesti kun oon Jeesuksesta kertonu...yksityisesti
Yksikin uskomaton ihminen kyselee paljon uskonjuttuihin liittyen ja joku joka sairastaa syöpäää jo toista kertaa, niin tunsin että pitää hälle jotain laittaa, kertoa että toivoa on vielä jos haluaa vaan kääntyä Herran puoleen. Eikä mitään rumasti vastannu takas, vaikka siihenkin varaudun kyllä aina...
Enpä nyt muuten jaksa siellä kirjotella, mut jos Jeesuksesta saa jotain jollekin kertoa, niin sitten..

[tuula]

olipa kyllä mielenkiintoinen työpäivä tänään. Eikä muuten ollut sattumaa, mitä tapahtui.menin normaalisti töihin ja näin, että siellä oli enemmänkin ihmisiä töissä. oli kaksi työhön tutustujaa. ja arvatkaapa minkä niminen mies siellä oli!! miehen nimi oli Israel. minusta ei kyllä ollut ihminen vaan ihmiseks pukeutunut enkeli. (olen ennenkin nähnyt tällasia tapauksia)sillä miehellä oli silmät sellaiset, niin kuin ne sarjakuvissa ja piirroksissa usein kuvataan nää enkelit, ja hampaat epätavallisen valkoiset ja virheettömät. oli kaikille kohtelias, mutta samaan aikaan vaatimattoman oloinen ja nöyrä.teki pyyteettömästi ja nurisematta töitä osastolla.

[-jarmo-]

Amen Tuula. Mullaki on yks ton suuntanen kokemus vuosien takaa. Kiitos niistä Herralle!

[tuula]

niin.en usko, että oli sattumaa se eilinen. vuosia sittenhän kun olin portugalissa käymässä (en tiedä olenko täällä sitä kertonut)näin myös vastaavaa siellä. Helsinki vantaan lentoasemalta lähti samaan koneeseen 2 naista ja teinityttö,joilla oli mies mukana. tuo porukka majoittui samaan hotelliin, kuin minä tuon viikon ajaksi ja siksipä näin heitä joka päivä. ajattelin tuon miehen olevan niin kuin miehet yleensä naisten mukana ollessa, että nää on niitä naisia vain ja heillä naisten kotkotukset. (sillä oli hieman sellanen asenne)en nähnyt sitä miestä ruokailuissa koskaan. eikä se puhunut koskaan mitään. kerrankin satuin sen kanssa kahdestaan samaan hissiin. se ei sielläkään sanonut mitään. oli vain.(millanen äänihän tuolla olisi ollut jos suunsa olisi avannut)lähtöaamuna keräännyttiin hotellin eteen odottelemaan bussia, joka vie meidät kaikki kotiin lähtijät lentoasemalle. no siellähän se porukka sitten oli ja menin heidän luokseen kyselemään kuulumisia ja ihmettelin, missä tuo heidän mies seuralaisensa on, johonka toinen naisista sanoi, että mistä miehestä puhun. ei meillä miestä mukana ole. sen täytyi siis olla ihmiseks naamioitunut enkeli, eikä nuo naiset sitä nähneet.

[AOAOAOAOAO]

Olipa hieno kertomus, ja kokemus sinulla. Kiitos.

[Pigeon]

Ilmeisesti naiset tarvitsivat extra suojelusta matkallaan!
Itse en ole vastaavaa kokenut. Oli varmasti mielenkiintoinen tilanne.

[tuula]

jälkeenpäin olen miettinyt, että se mies näytti ihan riku rinteeltä (siellä portugalin matkalla), jos joku sen miehen tietää ulkonäöltä. hieman nörtin näköinen, joka viihtyy tietokoneiden parissa. no se oli todella mielenkiintoinen tilanne siellä silloin. minulla on tällaisia kokemuksia muutamia, mille ei löydy mitään selitystä.

[Eero]

Huh, Israel-niminen mies ei voi olla sattumaa. Aamen!

[-jarmo-]

Mulla on mahtava kokemus jonka Jumala minulle antoi armosta ja säälistä mutta myös ennenkaikkea vahvistukseksi ja uskon varmistukseksi työlleni jonka aloitin avioeroni jälkeen. Toivottavasti saatte kertomukseni riittävän ymmärretyksi jotta sen perusviesti olisi sama.

Vaimoni oli juuri kaapannut lapseni jossain turvakodissa ja näytteli siellä lasten kanssa pelkääväistä vailla mitään konkreettisia perusteluja. Minut oli pistetty hullujenhuoneelle ja olin sieltä juuri päässyt pois täysin terveen paperit kädessä. Voitte kuvitella sitä tilannetta kuinka maassa ihminen siinä kohtaa on, vailla muuta toivoa kuin että Jeesus ota mut pois.
Olin päässyt siis pöpilästä ja olin ollut yön Sokos hotellissa Elielin aukiolla ja nyt menossa junalla tyhjään kotiin Keravalle. Siinä istuin Helsingin rautatieasemalla Kaivokadun kivetysreunuksella aivan loppu väsyneenä sekä henkisesti että fyysisesti. Mietin siinä vaan yhtä asiaa että Jeesus hakisi minut tempauksen muodossa pois koska olin silloin laskenut että tempaus tulisi syyskuun ensimmäinen maanantaiaamuna klo 10:00. Olin täysin varma että se tempaus tulee juuri nyt ja siksi menin siihen hotelliin asumaan sen yhden yön että aamulla lähden siitä rautatieaseman edestä. Nythän tämä kuulostaa tietysti lapselliselta mutta silloin elämäni oli murskattu ja luotin vain siihen minkä sain ylhäältä.
No se oli 4. syyskuuta 2006 ja maanantai aamu ja istuin siinä kivetyksellä silmät puoliksi kiinni odottaen hetkeä kun lähdetään.
Kuitenkin yhtäkkiä edestäni meni kaksi ratsupoliisia ratsastaen ylväästi edestäni. Mieleeni tuli hengessä ajatus, valtion hevoset menee, kuin Elia tulisilla vaunuilla. Sitten odotin... eikä tapahtunut mitään. Huokaisin masentuneena ja olin vielä entistäkin lyödympi.
Sitten kävelin siitä Keravan junaan, enkä edes lippua jaksanut ostaa, vaan menin vain vaunuun ja ajattelin että konduktööriltä ostan sitten... ja samalla sain henkeeni ja mietin että valtion rattaat... ensin valtion ratsut ja nyt valtion rattaat... Elian hevoset ja vaunut. Ei nämä niin tulisia kyllä ole, vaikka punaisia muuten, joka oli silloin VR:n väri. Enempää asiaa en sitten jaksanut miettiä, vaan katselin ikkunasta harmaata syyssadetta.
Sitten vaunuun astui tuttu konduktööri. Olin ollut vuosia VR:n turvallisuudessa ja tämä konduktööri oli minulle varsin tuttu mies. Hän oli hyvin erikoinen kaveri ulkonäöltään. Hän muistutti erittäin paljon juutalaista ja hän oli äärettömän kauniskasvoinen, melkein kuin enkeli, puhtaine sileine ihoineen ja hyvävointisen ulkomuotonsa ansiosta hän oli erittäin miellyttävän oloinen.
Koduktööri tunnisti minut heti ja tuli oikeen viereen istumaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Hän kertoi että oli saanut ylennyksen ja oli nyt niinkuin kouluttaja konduktööri joka kouluttaa nuorempia konduktöörejä. Sitten siinä vaihdettiin muuta kuulumista ja hän lähti ja unohdin kysyä saada ostaa se lippu siinä jutellessa. Konduktööri ehti mennä menojaan.
Sitten meni ihan pieni heti kun vaunuun astuu Ratahallintokeskuksen karskit tarkastajat jotka kuuluvalla äänellä ilmoittivat että tarkistamme kaikkien matkustajien matkaliput. Ja minulla polosella kun ei sitä lippua ollut.
Tarkastajat lähestyi minua ja lopulta kohdalle tultuaan he molemmat tunnistivat minut ex. VR:n vartijaksi ja iloisesti morjenstivat minua kysyen mitäs sulle kuuluu, aivan kuten konduktöörikin oli tehnyt. Vastasin yliolkaan jotain small talkia ja he jatkoivat matkaa kysymättä minulta lippua.
Siinä minä jäin miettimään ja henki puhui jälleen... valtion hevoset ja valtion rattaat, kauniskasvoinen junan päällikkö, konduktööri, joka kertoi saaneensa ylennyksen, joka ei vaatinut minulta mitään vaan toivotti hyvää matkaa ja sitten tarkastajat, jotka tulivat ja menivät iloisesti tunnistettuaan minut.
Siinä minä sain sitten yhtäkkiä ymmärtää että tämä oli Jumalan puhetta minulle ja erittäin suurena lohdullisena sanomana.
Ja kun saavuin puoliksi jo tyhjennettyyn kotiin Keravalle ja katselin pelastussanoman ensimmäistä versiota joka oli siinä pöydällä, minä kysyin Herralta että miksi sinä et voinut ottaa minua pois? Vastaus tuli heti... Henki sanoi sydämeeni voimakkaalla äänellä MEILLÄ ON TEHTÄVÄÄ VIELÄ. Siitä alkoi minun pelastussanoman julistukseni joka oli vasta alkua, koska olin melkoinen jukuripää ottamaan vastaan näin "typerää" sanomaa mitä olen sitten joutunut/saanut julistaa jo yli kymmenen vuotta. Onhan se selvä että sanoma Inarista tulevasta äijästä ja kahdesta tempauksesta ennen Jeesuksen paluuta, on hiukan liikaa yhdelle ihmiselle heti ymmärtää. Kyllä Jumala joutui hiomaan hieman kulmia tästä timantista.

[Sinettisormus]

Kiitos teille näistä ihanista kokemuksista, joilla saamme jakaa Taivaan Valtakunnan ihmeitä!

[Pigeon]

Nämä ovat päivän piristyksiä!! Kiitos

[Hannah]

Kiitos Jarmo, tuo ilahduttaa sydäntä!

[-jarmo-]

Mukava kuulla että vahvisti kertomus myös teitä, koska koen sen olevan minun armolahjani, juuri vahvistaa uskovien uskoa ja antaa odottamiselle suurempi voima pysyä siinä minkä Herramme Jeesus lupasi opetuslapsille, kun Hän lähti valmistamaan meille sijaa.

Joh. 14:1-4 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."