Profetian henki ja lahkolaisuus!

[katso7]

Milestäni tässä kirjoituksessa lahko puhutteli on niin paljon uskovia joita ei kiinosta pätkän vertaa se mihin meidät on kutsuttu. Pyhä Henki on meissä että kasvaisimme ja meistä tulisi toisten rohkaisijoita. Ennen kaikkea päämäärä pitäisi olla sielujen pelastus eikä omien siunausten etsiminen mitä enemmän rukoilet toisilille sekä siunausta johon sisältyy parannuksen teko Jumala voi meitä siunata. Myös se että lahkon päämäärä on oma pelastus . Taahdon uskoa että tämän palstan tarkoitus on myös löytää kadonneita jeesukselle onhan tämä nimi pelatussanoma!

Tässä lainaukset!
Mikä Barnabaksessa muistutti Henkeä? Luukas antaa hieman osviittaa kirjoittaessaan (11:24): ”Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä.” – Huomaatteko? Luukas yhdistää Hengellä täyttymisen Barnabaksen elämässä siihen, mitä kutsumme hyvyydeksi! Se oli hänelle karismaattinen merkki. Se, että Barnabas oli täynnä Pyhää Henkeä, tarkoitti että hän oli hyvä mies. Mitä sitten tarkoittaa käsite, jota kutsumme hyvyydeksi? Siinä on kaksi puolta. Toinen tarkoittaa hyvän tekemistä, tehdä käsillään hyvä teko. Tällainen hyvän tekeminen tuottaa elämää jollekin toiselle, ja sellainen teko on profeetallinen.



Heti seuraavassa jakeessa lempinimen saamisen jälkeen Luukas kertoo Barnabaksen hyvästä teosta. Hän myi tilansa ja luovutti rahat seurakunnalle. Hän teki näin Hengen kehottamana, ei siksi, että häntä olisi pyydetty tekemään niin. Sellaista seurakunnassa ei tehty. Barnabaksen teko tuotti elämää muille ja se oli profeetallinen teko. Hän irrotti otteen omastaan, omaisuudestaan, ja hänestä tuli lahjan ja elämän antaja toisille. Ihminen voi päättää tehdä hyviä tekoja. Tällä tavalla pyhä elämä muodostuu tietoisista valinnoista.



Toinen puoli siitä, mitä kutsumme hyvyydeksi, koskettaa silmiä. Jeesus korostaa silmien ja katseen merkitystä. Kysymys on tavasta, jolla toista ihmistä katsoo. Tiedämme, että tätä asiaa on vaikeampi päättää, koska katsominen on yhteydessä siihen, millainen on sydämemme. Olemme kaikki kokeneet, että jotkut ihmiset ovat meille vaikeita. Ehkä joku on haavoittanut meitä. Kun kohtaamme sellaisen ihmisen, negatiiviset tunteet nousevat esille. Silloin ei riitä pelkkä päätös toisenlaisesta suhtautumisesta.



Vain Henki voi tehdä sen ihmeen, että katseessamme onkin laupeutta tätä ihmistä kohtaan, jonka kanssa oli ennen vaikeaa. Profetian henki on silmissä ja katseessa, ei sanoissa! Kun seuraamme Barnabasta, huomaamme, että kerta toisensa jälkeen hänen tapansa katsoa toista ihmistä antaa tälle elämää. Usein oli kysymys ihmisistä, joiden kanssa muut eivät halunneet olla tekemissä.






Miten me katsomme toista ihmistä



Kieli on mielenkiintoinen asia, sillä sanojen merkitys voi muuttua. Käytin Barnabaksesta sanaa karismaattinen. Sanaa käytetään myös sekulaarissa kielessä, ja silloin puhutaan ihmisestä, jolla on vahva säteily ympärillään. Mutta onko tällainen henkilö aina armolahja yhteisölleen? Sitä karisma nimittäin tarkoittaa. Sana esiintyy seitsemäntoista kertaa Uudessa testamentissa. – Kuka on armolahja yhteisölleen tai ympäristölleen? Sellainen on hän, jonka silmissä toinen ihminen kasvaa. Me synnymme ihmisiksi toistemme silmissä ja katseessa ja kasvamme ihmisinä toisen katseessa. Toisen ihmisen silmissä ja hänen katseensa kautta voi elämässämme tapahtua toinen kahdesta asiasta: me joko kasvamme tai kutistumme.



Profeetallisen kirkon tunnistaa siitä, miten se katsoo ympäristöään. Apostolien teot kertoo uskon leviämisestä Jerusalemista Roomaan kolmessakymmenessä vuodessa. Miksi tämä uusi Jeesus-liike ei jäänyt aikansa monien muiden uudistusliikkeiden tavoin lahkoksi? Ero on siinä, miten nämä liikkeet katsovat ympäröivää maailmaa. Lahkon radikaalisuus syntyy vetämällä rajaa maailman pahuutta vastaan. Lahkossa ainoa horisontti on oma pelastus. Mutta kirkko ei ole maailmassa sitä varten, että se vain rajaisi hengellisen alueen vihollisen maaperälle.



Kirkko on maailmassa, jotta se katsoisi ympäröivää maailmaa sovituksen katseella. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti koko maailman itsensä kanssa. Se, joka todella uskoo näihin sanoihin, ei voi koskaan nähdä toista ihmistä vihollisenaan. Lahkossa yhdistytään vastustamaan pahaa maailmaa. Maailmasta ihmiset eivät kuitenkaan halua tulla niiden tykö, jotka pitävät heitä spitaalisina. Huomaa, miten Luukas lopettaa helluntaipäivän kertomuksen (Apt. 2:47): ”He ylistivät Jumalaa ja olivat kaikkien ihmisten suosiossa”. Seurakunta herätti sympatiaa niidenkin ihmisten keskuudessa, jotka eivät vielä täysin ymmärtäneet, mistä oli kysymys.

[olli]

Katso7, pitkiä lainauksia tulisi käyttää varoen, niihin tulee aina liittää omia kommentteja koskien sitä mitä kyseisessä tekstissä haluaa nimenomaan tuoda esiin tms. (nythän aloituksessasi ei ole yhtään ensimmäistä omaa sanaasi) - ja ehdottomasti lainaukseen on aina laitettava suora lähdelinkki (mikäli netistä saatavana), joka tässä tapauksessa lienee:
http://www.hengenuudistus.fi/kirkonrake ... _halldorf/

Korjaisitko aloitustasi palstan kirjoitusohjeiden mukaiseksi ?
viewtopic.php?f=1&t=56

[-jarmo-]

Olet Olli täysin oikeassa ja näin pitääkin toimia.