Ensimmäisestä osasta on usein helpompi puhua. Jälkimmäistä osaa otsikosta tuntuu usein vaikeammalta sanoa. Miksi uskon, että meidän kristittyjen olisi silti näinäkin päivinä todella tärkeää puhua asian molemmista puolista? Siitä seuraavaksi hieman tarkemmin. Samoin siitä, miksi uskon, että se on nimenomaan rakkautta.
(Pahoittelen, että viesti taas on hieman pidempi. Uskon kuitenkin, että ne joille asia tuntuu tärkeältä, hyvin jaksavat sen lukea.)Usein ihmiset kaipaavat nimenomaan otsikon ensimmäistä osaa, siis lohdutusta sekä sanomaa Jumalan armosta ja rakkaudesta.
Ja täytyy sanoa, että hyvin mielelläni siitä kyllä kerronkin. Sisältyyhän siihen pohjimmiltaan suurin ja arvokkain sanoma meille ihmisille. Me todellakin voimme tulla osalliseksi täydestä anteeksiantamuksesta, hyväksynnästä ja iankaikkisesta elämästä. Jeesuksessa tämä kaikki annetaan Häneen uskovalle ihmiselle sulasta armosta ja lahjana (Ef. 2:8-9), siis todella jokaiselle Häneen turvaavalle. (Room. 10:13) Sekin kerrotaan Hänen sanassaan selkeästi, että tuon valtavan ihanan lahjan, Hän todella tahtoo antaa aivan jokaiselle. (Joh. 3:16-17, 1. Tim. 2:4)Otsikon jälkimmäinen osa, jossa mainitaan, että Hän kutsuu ihmisiä myös parannukseen, sen sijaan usein mieluimmin sivuutettaisiin. Sen sanomisesta saatetaan myös suuttua. Itse asiassa myös yhä useammin kristilliset seurakunnankin ovat jättäneet siitä puhumisen kovin vähiin. (Katuen, on tunnustettava, että minä myös olen ehkä liian usein tehnyt niin.
) Ehkä me teemme niin juuri siksi, ettei vain suututettaisi. Tahdotaan olla ikään kuin silkki-hansikkain ja keskittyä miellyttävämmältä tuntuviin aiheisiin. Monesti se voi jopa tuntua rakkaudelta. Ja voi se joskus ollakin. Miksi niin ei silti välttämättä ole? Ja miksi siitä puolesta liiaksi vaikeneminen ei siis ole rakkautta?
Ihan ensin pitää todeta, että meidän Vapahtajamme itse näyttää pitäneen myös sitä puolta välttämättömän tärkeänä ja siksi juuri kehotti niin myös julistamaan.(Luuk. 13:1-5, Luuk. 24:45-48) Sitten on hyvä hetki miettiä, mitä on parannus. Uuden testamentin alkukieli käyttää sanaa "metanoia," jonka suora käännös tarkoittaa oikeastaan mielenmuutosta. Ei siis itsensä paremmaksi tekemistä, vaan jotain paljon syvempää. Jeesus saattoi esimerkiksi moittia kovasti omaa vanhurskautta yrittäneitä fariseuksia siitä, etteivät he olleet tehneet parannusta. Tarkoittiko Hän siis sitä, että heidän pitäisi hurskastella vielä enemmän? Tuskinpa! Kurjat, heikot ja syntiset ihmiset nimittäin saivat Häneltä toistuvasti selkeän ja varman armon sanan: Sinun syntisi on annettu anteeksi. Koko ajan tapahtui siis käytännössä niin kuin Hän itse opetti: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat...En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."(Matt. 912-13)
Eiköhän tosi parannus siis ole juuri sitä, että ihminen kääntyy, niin synnin hädässään kuin omavanhurskaudestaan ja turvautuu ainoaan, joka todella voi hänet pelastaa. Siinä on Raamatun yhä uudelleen kuvaama mielenmuutos, eli parannus. Jumalan oma sana kuvaa sitä jonain niin arvokkaana, että joka ikinen kerta, kun yhdenkin ihmisen kohdalla käy niin, koko taivas riemuitsee.(Luuk. 15:7, 10, 24)
MIETI OIKEASTI - Mikä voi olla niin tärkeää, että KOKO TAIVAS ILOITSEE? Sanan mukaan tosiaan juuri se, kun ihminen tunnustaa syntinsä ja turvautuu Vapahtajaansa, joka on ristillä omalla verellään kaikki hänen syntinsä sovittanut, niin että, nyt hän saa kaikki anteeksi, mitä ikinä onkaan ollut.(1. Joh. 2:1-2)
Näin on siksi, että juuri Jeesukseen liittyvät Jumalan itsensä antamat aivan valtavan ihanat pelastuslupaukset. Jeesus itse lupaa, että yhtäkään Hänen luokseen tulevaa, Hän ei aja pois (Joh. 6:37). Samoin sana selvästi kertoo, että jokainen Hänen kauttaan Jumalan yhteyteen tuleva pelastuu.(Joh. 10:9, Hebr. 7:25) Siinä on kristillisen seurakunnan varsinainen sanoma.
(2 Kor. 5:18-6:2) Kuinka ihmeessä me siis emme kertoisi niin valtavan tärkeästä asiasta?No minä nyt rohkaisen ja kehotan sinua ihan vanhanaikaiseen ja sanan mukaan aitoon parannukseen. Siis turvautumaan sydämestäsi tosi Vapahtajaan. (Mark. 1:14-15)Teen sen siltikin, vaikka tiedän, että taas joku luultavasti suuttuu. Miksi? Koska asia yksinkertaisesti on mielestäni niin tärkeä. Minä yksinkertaisesti uskon, että siihen liittyy suurin lahja, mitä ihminen voi saada. Miten siis jättäisin sellaisen kertomatta? No, en jätä.
Tahdon sanoa sinulle, että Jumala rakastaa sinua äärettömän paljon ja siksi Jeesus on ristillä omalla verellään sovittanut ihan kaikki sinun syntisi. Nyt Hän on ylösnoussut ja elävä Herra, joka voi täydellisesti armahtaa ja pelastaa heikoimmankin Häneen turvaavan ihmisen. Kun esimerkiksi ihan omin sanoin rukoillen pyydät syntejäsi anteeksi ja kutsut Häntä sydämeesi, Jumalan oman sanan mukaan saat varmasti uskoa, että kaikki on tosiaan annettu anteeksi (1 Joh. 1:9) ja saat olla armahdettu, Jumalan oma, rakas lapsi.(Joh. 1:12)
Rukoile siis ja rukoillaan kaikki!Vaikka, miten haparoiden ja arkana tätä rukoilet, saat luottaa Jumalan täyteen armoon, koska Jumalan oma sana sen lupaa.
Sinulle, joka olet jo vastaanottanut Jeesuksen, mutta sydämessäsi koet ehkä syvää kipua omasta heikkoudestasi ja siitä, että niin kurjalla tavalla synti edelleen saa lankeamaan, tahdon myös sanoa armon sanan. Kyse ei todellakaan ole meidän hyvyydestämme, vaan Jumalan suuresta armosta. Aivan samoin sinäkin voit nyt tunnustaa Jumalalle syntisi, pyytää anteeksi ja rukoilla Häntä auttamaan vapauteen/siihen, mikä on aidosti hyvää - Ja Jumalan varman sanan mukaan myös uskoa syntisi anteeksi. Jumalan armo ja rakkaus Jeesuksessa on todella jotain mikä kestää kaikissa elämän tilanteissa. Kuten Jeesus itse kertoi, kukaan tai mikään, ei voi meitä Häneen turvaavia ihmisiä ryöstää tai ottaa pois Hänen turvallisesta suojastaan. (Joh. 10:9, 27-30, Room. 8:38-39)
Miksikö siis kerron, silläkin uhalla, että joku suuttuu? Tahdonko suututtaa? En todella, vaan siksi, kun ajattelen sitä yhtäkin ihmistä, joka voi näin panna turvansa Vapahtajaan ja saada suurimman mahdollisen lahjan. Se lopulta on näinä ahdistuksenkin päivinä ihan kaikkein tärkein asia ihmiselle. Ja tulee olemaan. Niin uskon ja siksi kerron. Ja rohkaisen koko Jumalan seurakuntaa kertomaan. Se on juuri se suuri ILOSANOMA, joka meille on annettu. Voi olla, ettei meillä olekaan enää niin kovin pitkään aikaa siihen. Kerrotaan siis nyt, mutta rukoillaan myös rakkautta ja taidollisuutta sydämiimme, että heikoin ja arinkin ihminen voisi sen löytää. Ei ahdistuisi, vaan löytäisi ihanan armon ja sen myötä tosi turvan.
Ole runsaasti siunattu, rakas ystävä, kaikessa palvelussasi ja kaikessa elämässäsi.
Teksti: Petri Välimäki