Istuin kiikkutuolissa olohuoneessa ja huomasin hämmästyksekseni ketun kuvan heijastuvan kaapin lasi ovesta. Kaunis kettu käveli rauhallisen verkkaisesti olohuoneen ikkunan alla! Saimme ihailla tuota pörröhäntää pitkän tovin, kun se istahti hengelle itseään rapsuttelemaan. Aika hämmästyttävä ja pysäyttävät kokemus.
Tuo kaunis
Raamatussa kettu (shu·‘al’) esiintyy symbolina tuhosta, oveluudesta ja autioituneista paikoista, usein viitaten myös sakaaleihin. Tunnettuja mainintoja ovat "pienet ketut", jotka turmelevat viinitarhoja (Laulujen laulu 2:15), Simsonin käyttämät 300 kettua filistealaisten peltojen polttamiseen (Tuomarien kirja 15:4-5) sekä autioituneilla raunioilla liikkuvat ketut (Valitusvirret 5:18).
Kettu Raamatun teksteissä:
Viinitarhojen tuhoajat: Kettu edustaa pieniä, salakavalia asioita, jotka pilaavat hyvän sadon (Laulujen laulu 2:15).
Sota-aseena: Simson käytti kettuja polttaakseen filistealaisten viinitarhat, oliivilehdot ja viljapellot (Tuomarit 15:4, 5).
Autioituminen: Ketut liikkuvat raunioilla, mikä kuvaa hävitystä (Valitusvirret 5:18, Hesekiel 13:4).
Pilkan aiheena: Ammonilainen Tobia pilkkasi juutalaisten rakennustyötä sanomalla, että "pelkkä kettu" voisi hajottaa Jerusalemin muurit (Nehemia 4:3).
Oveluus: Vaikka suoraa vertausta ei usein tehdä, ketun maine ovelana eläimenä heijastuu sen tuhotöihin.
Joissakin käännöksissä ja kohdissa (esim. Psalmi 63:10) "ketut" voi viitata myös sakaaleihin, jotka syövät raatoja.
Itselle heräsi myös ajatus noista ketuista, tämä luterilaisen kirkon murheellinen tilanne, kun paljon kirkon johtavassa asemassa olevia henkilöitä on eksynyt ovelien kettujen matkaan...
Herääkö teille ajatuksia kettuun liittyen?