Älkää tuomitko
Lähetetty: 02 Maalis 2016, 10:45
1.9.2011. Apua, kuinka on paha olla, menen saunaan ja haluan itkeä, maailma kuohuu, ihmiset ovat pahasti eksyneet. Luin juuri uutisista, pastori Markku Koiviston irtisanomisesta. Se tapahtui seksuaalisten rajojen ylittämisestä. Media kertoo asiasta vajavaisesti, sen osan mikä myy, sormella osoittaen. Aletaan heti yleistämään, että tämä tuntuu olevan aika tavallista uskovien piirissä, rukoilen:
- Herra, auta palvelijaasi Markku Koivistoa, auta häntä ihmisenä. Jos tämä kaikki on totta, ota hänen syntinsä ristisi juurelle ja auta parantumaan tästä synnistä. Hän oli hyvä saarnaaja, rukoilen että kaikki muuttuu hyväksi. Ota Jeesus
rukoukseni vastaan ja vie se Ylipappina Jumalan tykö. Aamen.
Olemme helposti tuomareita, syytämme ja osoitamme sormella. Kuinka puhtaita itse olemme?
- se joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven!?
Toki uskovatkin tekee syntiä, olemmehan vain ihmisiä, emme Jumalia. Jos joku pitää itseään Jumalana, on hänellä muita ongelmia, jotka tulee siltä vihtikseltä. Me korotamme itsemme Jumalan yläpuolelle, kun alamme tuomitsemaan. Leikimme tuomaria. Pöyhkeillen päästämme suustamme tuomionsanoja. Saamme olla hetken sankareita. Niistä sanoista joudumme kuitenkin aikanaan itse tuomiolle. Varokaa mitä suustanne päästätte. Haluan itkeä, maailma on niin paha.
- Herra armahda….
Meidän pitää välillä pysähtyä, tutkimaan itseämme, ajatuksiamme, omaa tilaamme ja sydäntämme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa armo vastaan Jumalan lahjana. On hyvä välillä levähtää, antaa hiljaisuuden, Raamatun sanan ja rukouksen hoitaa itseämme. Saamme voimaa seuraavaan päivään, kun näin lataamme tyhjät akkumme. Jaksamme myös paremmin rohkaista ja auttaa hädässä olevaa lähimmäistämme. Tämä on tärkeää, sillä väsyneinä ajaudumme vain syyttelemään toisiamme, vaikka pitäisi tukea. Ihmiset on tänä päivänä todella julmia. He hyökkäävät kuin sudet, apua tarvitsevan kimppuun. Ei löydy enää myötätuntoa:
- onko sitä koskaan ollutkaan?
Ajattelemme vain itseämme. Käännämme asiat toisiamme vastaan, olemme kuin sodassa keskenämme. Se on paras, joka osaa parhaiten satuttaa. On hienoa päästellä herjaavia ja tuomitsevia sanoja. Koemme olevamme viisaita:
- mutta onko se viisautta?
Näin asioita hoitaen, ne vain synkkenee, eikä kukaan ole autettu. Niin, kyllähän minä sen ymmärrän, että tämä on sen mokoman vihtiksen tarkoitus. Sille on tullut kiire ja sen näkee myös maailman kuohunnassa. Kunpa ihmiset avaisivat silmänsä ja näkisivät myös tämän totuuden. Aika on käymässä vähiin ja
on tulossa voi huutojen aika. Nyt joku ajattelee, että siinä se nyt itse syyttää ja tuomitsee. Ei, en minä sinua syytä. Minä en hyväksy vain näitä itsekkäitä tekojamme ja ajatuksiamme. Ne ovat syntiä. Minä rukoilen itkien ihmisen puolesta, että he saisivat ymmärrystä ja näkisivät totuuden. Olen huolissani ihmisestä. Kaikki paha mitä meissä on, on paholaiselta saatua perisyntiä. Rakastan sinua ihminen, olen siskosi, saman Jumalan luomia, saman Jumalan lapsia, eli olemme sisaruksia. Jeesus oli Jumalan ensimmäinen lapsi ja me jälkeenpäin tulleita, eli Jeesus on veljemme. Eikö ole ihanaa!!! Miksi siis vihaisimme toisiamme? Olen kokenut elämäni aikana paljon ikäviä asioita. Perheessä olevaa alkoholismia, väkivaltaa, koulukiusaamista, pelkoa monista eri asioista. Tätini kysyi minulta miten olen selvinnyt noin tasapainoiseksi, kaikesta huolimatta? Mieheni vastaisi tähän varmasti, että, syömällä! Mietin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että minulla on ollut pienestä pitäen Jeesus, johon olen saanut turvata. Silloin kun on ollut pelon ja hädän hetki, eikä muita turvallisia käsivarsia ole ollut. Jeesukselle olen vienyt rukouksessa huoleni ja itkuni. Hän on ollut minulle ne turvalliset käsivarret, jotka kantaa ja antaa suojaa. Jeesus on minun tasapainoni lähde. Hän voi olla sitä sinullekin, jos vain tahdot. Ihmisen teot määrittävät hänet.
- Mieti, mitä sinun tekosi ilmentävät sinussa?
- Vaikuttaako tekosi positiivisesti vai negatiivisesti elämässäsi, ympäristössäsi?
- Keskittyykö tekosi asioihin joista itse hyödyt esim. rahallisesti, vai asioihin joilla voit auttaa lähimmäistäsi pyyteettömästi? Voimme itse olla itsellemme pahimpia vihollisia. Pelkäämme ajatuksiamme, estämme toteuttamasta itseämme. Silloin se on hyvä jos estämme toteuttamasta negatiivisia tekoja, mutta kun estämme myös hyvät aikeemme, olemme itsemme vihollisia. Siksi on tärkeä oppia tuntemaan itseään. Muista että se vihtis käyttää tätä myös hyväkseen.
- Herra, auta palvelijaasi Markku Koivistoa, auta häntä ihmisenä. Jos tämä kaikki on totta, ota hänen syntinsä ristisi juurelle ja auta parantumaan tästä synnistä. Hän oli hyvä saarnaaja, rukoilen että kaikki muuttuu hyväksi. Ota Jeesus
rukoukseni vastaan ja vie se Ylipappina Jumalan tykö. Aamen.
Olemme helposti tuomareita, syytämme ja osoitamme sormella. Kuinka puhtaita itse olemme?
- se joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven!?
Toki uskovatkin tekee syntiä, olemmehan vain ihmisiä, emme Jumalia. Jos joku pitää itseään Jumalana, on hänellä muita ongelmia, jotka tulee siltä vihtikseltä. Me korotamme itsemme Jumalan yläpuolelle, kun alamme tuomitsemaan. Leikimme tuomaria. Pöyhkeillen päästämme suustamme tuomionsanoja. Saamme olla hetken sankareita. Niistä sanoista joudumme kuitenkin aikanaan itse tuomiolle. Varokaa mitä suustanne päästätte. Haluan itkeä, maailma on niin paha.
- Herra armahda….
Meidän pitää välillä pysähtyä, tutkimaan itseämme, ajatuksiamme, omaa tilaamme ja sydäntämme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa armo vastaan Jumalan lahjana. On hyvä välillä levähtää, antaa hiljaisuuden, Raamatun sanan ja rukouksen hoitaa itseämme. Saamme voimaa seuraavaan päivään, kun näin lataamme tyhjät akkumme. Jaksamme myös paremmin rohkaista ja auttaa hädässä olevaa lähimmäistämme. Tämä on tärkeää, sillä väsyneinä ajaudumme vain syyttelemään toisiamme, vaikka pitäisi tukea. Ihmiset on tänä päivänä todella julmia. He hyökkäävät kuin sudet, apua tarvitsevan kimppuun. Ei löydy enää myötätuntoa:
- onko sitä koskaan ollutkaan?
Ajattelemme vain itseämme. Käännämme asiat toisiamme vastaan, olemme kuin sodassa keskenämme. Se on paras, joka osaa parhaiten satuttaa. On hienoa päästellä herjaavia ja tuomitsevia sanoja. Koemme olevamme viisaita:
- mutta onko se viisautta?
Näin asioita hoitaen, ne vain synkkenee, eikä kukaan ole autettu. Niin, kyllähän minä sen ymmärrän, että tämä on sen mokoman vihtiksen tarkoitus. Sille on tullut kiire ja sen näkee myös maailman kuohunnassa. Kunpa ihmiset avaisivat silmänsä ja näkisivät myös tämän totuuden. Aika on käymässä vähiin ja
on tulossa voi huutojen aika. Nyt joku ajattelee, että siinä se nyt itse syyttää ja tuomitsee. Ei, en minä sinua syytä. Minä en hyväksy vain näitä itsekkäitä tekojamme ja ajatuksiamme. Ne ovat syntiä. Minä rukoilen itkien ihmisen puolesta, että he saisivat ymmärrystä ja näkisivät totuuden. Olen huolissani ihmisestä. Kaikki paha mitä meissä on, on paholaiselta saatua perisyntiä. Rakastan sinua ihminen, olen siskosi, saman Jumalan luomia, saman Jumalan lapsia, eli olemme sisaruksia. Jeesus oli Jumalan ensimmäinen lapsi ja me jälkeenpäin tulleita, eli Jeesus on veljemme. Eikö ole ihanaa!!! Miksi siis vihaisimme toisiamme? Olen kokenut elämäni aikana paljon ikäviä asioita. Perheessä olevaa alkoholismia, väkivaltaa, koulukiusaamista, pelkoa monista eri asioista. Tätini kysyi minulta miten olen selvinnyt noin tasapainoiseksi, kaikesta huolimatta? Mieheni vastaisi tähän varmasti, että, syömällä! Mietin asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että minulla on ollut pienestä pitäen Jeesus, johon olen saanut turvata. Silloin kun on ollut pelon ja hädän hetki, eikä muita turvallisia käsivarsia ole ollut. Jeesukselle olen vienyt rukouksessa huoleni ja itkuni. Hän on ollut minulle ne turvalliset käsivarret, jotka kantaa ja antaa suojaa. Jeesus on minun tasapainoni lähde. Hän voi olla sitä sinullekin, jos vain tahdot. Ihmisen teot määrittävät hänet.
- Mieti, mitä sinun tekosi ilmentävät sinussa?
- Vaikuttaako tekosi positiivisesti vai negatiivisesti elämässäsi, ympäristössäsi?
- Keskittyykö tekosi asioihin joista itse hyödyt esim. rahallisesti, vai asioihin joilla voit auttaa lähimmäistäsi pyyteettömästi? Voimme itse olla itsellemme pahimpia vihollisia. Pelkäämme ajatuksiamme, estämme toteuttamasta itseämme. Silloin se on hyvä jos estämme toteuttamasta negatiivisia tekoja, mutta kun estämme myös hyvät aikeemme, olemme itsemme vihollisia. Siksi on tärkeä oppia tuntemaan itseään. Muista että se vihtis käyttää tätä myös hyväkseen.