Pelastussanoma

Ihmisen mitta tuppaa olemaan erilainen kuin Jumalan mitta. Jumalan mitassa usein arvoasteikot on erilaiset, ne joustavat ja siellä on sellaisia desimaaleja välissä jota emme tunne. Jeesus on käyttänyt työssään tuota samaa Jumalan mittaa ja Häneltä meille on saattanut tarttua sellaisia virstanpylväitä kuten laupeus, anteeksianto ja armo.

Me ihmiset saatamme katsoa hyvin mustavalkoisesti ihmisiä ja tilanteita. Meiltä puuttuu sellainen näkökyky ihmisen puhtaaseen sisimpään. Usein unohtuu että jokainen meistä on syntinen ja vielä virheellinenkin. Tästä huolimatta kaikki ihmiset kelpaavat ja ovat Jumalan todistajia ja Jeesuksen seuraajia.

Vaikka portti on kapea pelastukseen sinne usein kuitenkin riittää usko, todistaminen ja synnin tieltä kääntyminen. Me ihmiset saatamme välillä tehdä tuosta portista vielä kapeamman.

Palava todistaja, näkijä tai joku muu armolahjoituksen saanut on yhtälailla menneisyydestään, sianlihan syömisestä tai juhlapäivien pitämisestä huolimatta Jeesuksen oma. Sydämen tila ja usko on se mitä kysytään. Jos Herra on ykkönen elämässä onko meille meriittejä arvostella?
Pyrkimys tietenkin voi olla täydellisyyteen mutta sitä ei voi vaatia muilta.

Ahkeruus ajoi Martan nupisemaan Marian istuskelusta. Raha ja maine ajoi Juudaksen kieltämään Jeesuksen ja epäusko Herran antamiin kykyihin ajoi Pietarin vajoamaan vedenpinnalla kävelystä.

Miksi me ihmiset yritämme väkisin? Ja ajattelemme omin ajatuksin Mestarin antamia mahdollisuuksia?

Jumalan antama armo on tänäpäivänäkin kaikille tasapuolinen, Jeesus kuoli Golgatalla pahimman vihamiehen, murhaajan ja laiskimman uskonsuorittajankin takia. Asia, mikä saa ihmisen etsimään pilkunviilaus kohteita ja täydellisiä suorituksia. Jo aikanaan fariseuksetkin etsivät virheitä ihmisten ja Jeesuksenkin teoista ja sanoista, jolla saivat määriteltyä kuka onkaan oikea uskova. Kuinka vähän he tiesivätkään totuudesta.

Maallisissa kisoissa ja muissa elämän edistyskohdissa ei ole voittajia, jollei ole kilpailijoitakaan. Uskon asioissa ei kuitenkaan ole kilpailijoita, on vain voittajia, kaikissa niissä jotka uskovat.

Pohdi siis välillä miten matkasi etenet ja mitä mittaa käytät. Joskus on hyvä antaa tulos, vaikka mitta-asteikko loppuukin tai ylipäätään unohtaa mittaaminen. Me emme näe toistemme sisälle emmekä todellakaan Jumalan elämänkirjaan. Sen sijaan saamme vaikuttaa siihen mitä sinne kirjoitetaan.


Me ihmisethän näemme kauniita, rumia, lihavia laihoja, menestyneitä ja epäonnistuneita, sekä hyviä ja pahoja ihmisiä. Herra näkee kuitenkin vain ihmisiä. Olisi ehkä hyvä uudenvuoden lupaus vaikka keskellä vuotta, päättää rueta nostamaan noita jota kukaan ei huomaa. Antaa kehu kauniista paidasta tai huomioida se erityislapsi kaupassa, jota vanhemmat arastelevat ettei tulisi noloja tilanteita. Jos kissa on jo pöydällä jokainen voi valita miten sen kanssa toimii.

Tänään kirjoiteltu ja Herralta saatu tänään useampi teksti varastoon, johan tuossa olikin pitkä kuivempi kausi ettei sanan sanaa eksynyt paperille. Kiitos Herra siitäkin tauosta. Eipä tule pidettyä tätäkään itsestään selvänä.

Amen. Kiitos Rosita tästä kirjoituksestasi.

Kiitos Rosita!

Mietin, osaammeko me rakastaa toinen toistamme ja antaa anteeksi, ymmärtää erityistä lasta kun hän tulee oikeasti elämässä vastaan.

Aamen! Kiitos, oli hyvä ja puhutteleva kirjoitus

Kulkija kirjoitti: ↑17 Heinä 2022, 00:22 Mietin, osaammeko me rakastaa toinen toistamme ja antaa anteeksi, ymmärtää erityistä lasta kun hän tulee oikeasti elämässä vastaan.

Toiset enemmän toiset vähemmän. Jatkuvaa ymmärrystä ja posken kääntämistähän meiltä vaaditaan. Siinä tuskin kukaan suoriutuu täydellisesti. Itsellä ainakin omatunto ja tai Herra muistuttaa niistä kerroista kun ymmärrys tai laupeus on puuttunut. Sen verran nuo kerrat pistää rintalastan paikkeille että seuraavan kerran muistaa katsoa vähän enemmän sormien lävitse.

Mutta matkaa on vielä itselläkin paljon ja virheitä tulee edelleen. Anteeksianto on jo omalla kohdalla melko helppoa, olen itsekin saanut niin paljon anteeksi, mutta rakkaus on totisesti yllättävän vaikeaa niiden kohdalla, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Löytää ymmärrystä juuri sillä hetkellä kun sanat tai teot loukkaavat itseä tai jotakin muuta.

Löytää ymmärrys ja katsoa sormien läpi. Toisaalta Joonakin laitettiin kalan vatsaan kolmeksi päiväksi miettimään. Missä menee mitta-asteikko milloinkin? Muistaako sitä venyttää kun toista vieressä sorretaan? Vai kuuluuko sitä edes venyttää silloin? Tunteen varassahan ei ikinä saisi toimia, mutta siinä onkin jo sitten toinen työmaa opeteltavaksi. Ajatella järjellä eikä tunteella.

Kai sekin on jo puolimatkaa että ymmärtää kohdat missä meni vikaan ja yrittää seuraavan kerran enemmän. Toisen taustojen ymmärtämisen hahmottaminen usein auttaa mutta varsin tekopyhähän sitä olisi jos aina sanoisi suoriutuneensa oikein tai edes hyvin.

Asiasta kukkaruukkuun meillä on töissä viimeaikoina ollut paljon vanhoja miesasiakkaita, joilla on ääretön naisviha päällä. He eivät edes suostu että nainen palvelee heitä ja puheenparsi on varsin halventavaa.
Olen pohtinut onko heillä lapsuudessa ollut sellaisia kokemuksia, mitkä ovat ajaneet tähän vai onko sielunvihollisen toimintaa kyseinen toimintamalli? Kyseessä on kuitenkin kantasuomalaiset ihmiset ja nainen on heille kuitenkin kelvannut vaimoksi. Se missä roolissa vaimo on kotona on asia minkä voi päätellä jo kaukaa. Luulisi tuollaisen vihan vievän hirveästi voimia. Mutta kai se tässä, Herran viisautta odotellessa että osaisin joskus sanoa jotakin mikä laittaisi tuollaisen ihmisen ajattelemaan.

Sinulla on Rosita viisasta pohdintaa .. pidän siitä