Itse olen lapsesta asti uskonut mutta viimevuosien vaikeuksien takia/johdosta olen löytänyt todellisen uskon sisälleni enkä jaksa lakata hämmästelemästä sitä muutosta mikä on tapahtunut. Siitä jossain määrin itsekkäästä, huomionhakuisesta, synnillistä elämää viettävästä ihmisestä on kuoriutunut lähes vastakohta lähtötilanteeseen. Toki matkaa on vielä monella saralla, aina ei muista varoa mitä päästää suustaan mutta useimmin nykyään havahtuu rukoilemasta tai muuten keskustelemasta Jeesuksen kanssa, kun ennen olisi vain rähissyt ja kiukutellut itsekseen. Rauha mikä on tullut sisälle ja tajuaminen että oravanpyörässä juokseminen ei kannata. Entinen materialisti ja kuoleman pelkääjä on hävinnyt. Jos joku olisi sanonut 10 vuotta sitten että olen tässä tilanteessa nyt en olisi ikinä uskonut tai pitänyt mahdollisena.
Ja siis sen verran lapsenuskoinen olen että oletan keskusteluyhteyden toimivan vain puhumalla kuin kaverille

Voi kun voisi saada jokaisen maapallon ihmisen uskomaan Jeesukseen.
Miten teillä muilla? Tuleeko arjessa ihmetyksen aiheita vielä?