Pelastussanoma

Kuulin juuri ravintolassa sivukorvalla erään seurueen keskustelun. He puhuivat kirkossa käymisestä ja Jeesuksesta ja tietenkin höristin korviani. Keskustelu oli "se tavallnen" eli ei mitenkään myönteissävytteinen.

Sitten eräs äiti sanoi että he olivat käyneet joulukirkossa ja hänen pikkutyttönsä olivat itkeneet. Äiti oli kysynyt "Miksi itkette?" ja vastaus oli ollut "Meillä on ikävä Jeesusta.".

Mietin tässä lapsenuskoa ja tuntevatko he jotain mitä me emme tunne.

Joka tapauksessa, huomenna on Loppiainen eli ilmeisesti Jumalan ilmestymisen päivä? Olisin aivan valmis.

Herra, olkoon sinulle Kunnia maassa ja Taivaassa. Herra, tule pian!

"Meillä on ikävä Jeesusta."

Mukava viesti lukea. Kiitos.

Kiitos AO sanoistasi, tule Herra, meidän Vapahtajamme. En tiedä miten muuten Häntä kiittää, voin vain vastaanottaa sen minkä Hän on tehnyt.

Kuvitelkaa, kaikki meidät Hän on tehnyt, jo aikojen alusta nähnyt, ja silti hyväksynyt. Ja täällä me olemme, oman uskomme kautta Häneen luotamme. Eikö se ole armoa se?

Pohdintasi "HerranNimessä" tuntevatko lapset jotain, mitä emme tunne. Uskon näin olevan.

Luin lapsilleni lasten raamattua vuosi sitten ja mietin, mitenkähän osaan vastata kysymyksiin, joita he saattavat esittää..
lopputulos on, että lapseni opettaa minua.

Kun Jeesus pesi Pietarin jalkoja ja siinä Pietari tarjoutui pesemään Jeesuksen jalat.. kyse oli toisten palvelemisesta. Silloin kuusivuotias lapseni naurahti, että eihän Pietari voi pestä Jeesuksen jalkoja.
Jeesus siunaa jalat, ei Pietari.
Mielestäni siihen kohtaan hyvin oivallettu, koska luin näitä heille silloin ensimmäistä kertaa.

Hän pohti myös olemmeko taivaassa uudestaan lapsia vai siinä koossa kun olemme..kun emmin hetken, niin hän totesi ei tarvi vastata, minä tiedän. Sellaisena kuin olemme.

Hänellä on myös huoli isästään, joka ei usko Jeesukseen. Hän pohtii sitä usein, mikä kohtalo isällä tulee olemaan(erittäin vaikea aihe puhua lapsen kanssa). Ilman että olen asiasta puhunut. Hänellä tuntuu olevan tieto "pahasta paikasta".

Eilen kauppaan mentäessä, hän taas pohti aihetta.. totesin, että iskä saattaa pikku hiljaa uskoa, mutta ei halua vain puhua siitä? Niin..kyllä iskä varmasti silloin viimeistään uskoo, kun Poika tulee takaisin!

Lapset tulevat opettamaan vanhempiaan!

Olipa liikuttavaa luettavaa!
Sama kokemus mulla eilen viisivuotiaan kanssa. Piti lukea lasten raamatunkertomuksia moneen kertaan illalla. Koko kirja kahteen kertaan. Ja aamulla sanoi, että luetaan tämä kirja uudelleen ja toi kirjan eteeni.
Kiitos Jeesus näistä pienistä!
Ja kiitos teistä! Olen jonkin aikaa ollut aika masentunut. Paljon kaikenlaista harmia ja stressiä ja sairauttakin. Ja olen tuntenut itseni alamittaiseksi ja pelastukseen kelpaamattomaksi. - Tiedän kyllä mistä lähteestä sellainen kumpuaa ja olenkin tarrannut rististä kiinni kuin hukkuva oljenkorresta. Tunteet ovat silti olleet erilaiset, kuin teillä muilla täällä. Nyt meidän vesivahingon myötä - juuri tänään, sen teille jaettuani - sain avun ja vahvistuksen siihen, että minun ei tarvi muuta kuin olla veren alla, pestävänä ja Herra pitää minusta huolen. Valmis haluan olla, eikä omista ponnisteluistani ole muuta kuin haittaa!
Oispa ihana jo vaikka huomenna yhdessä kiittää Jeesusta ylhäällä! Tai kyllä mulle sopis vaikka aivan heti! Ikävä Jeesusta, vaikka oonkin jo parhaat päiväni nähnyt.

Oli kyllä ihana lukea tuo lasten kommentti: "Meillä on ikävä Jeesusta.".

Samoiten Pigeonin ja Salomen kokemukset lapsiin liityen. Myös meidän lapset kuuntelevat mielellään kun luen lasten raamattua.

Kova ikävä on Jeesusta!

Aamen, lasten kaltainen on Jumalan valtakunta. Ja siitä on mielestäni monessa asiassa kyse.

Ei pelkästään siinä, että pitäisi olla kuten lapset, vaan että pitäisi olla kuten aikuiset. Kunnioittaa toista ja tervehtiä kadulla tai kaupassa niin kuin joskus aikaisemmin tehtiin. Meitä yritetään perehdyttää kulttuuriin, joka ei ole meidän omamme, tulkaa kaikki Herran Rakkaat ja vastustakaa sitä mikä ei ole Herrasta itsestään. Aamen.

Lapset on aitoja ajatuksissaan! Ikävä on myös minun, vanhan mummun, joka lapsen uskon on jotenkin säilyttänyt.

Joh.17:11-17:
"
Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. 12. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. 13. "Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. 14. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. 15. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. 16. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. 17. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.

Aamen sinetti!

Joh 17 on Jeesuksen rukous meidän kaikkien puolesta.

Taivaan kotiin, jonne Jeesus itse on jo edeltä mennyt valmistamaan meillekin, sinulle ja minulle, asuinsijat (Joh. 14: 2 –3). Sinnepä totisesti kyllä kelpaa ikävöidäkin!
Se koti-ikävä on pyhä, siunattu tunne: Jumalan kansan koti-ikävä. Kuolema vain kruunaa sen.

Evankeliumi
Joh. 16: 16-23
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te
näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa,kun sanoo menevänsä Isän luo?””Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua,taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’?
Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

Mä muistan kun lapsena 3-4 ikäisenä puhuin Jeesukselle kuin Hän olisi näkymätön kaveri. Olin vain kuullut Jeesuksesta vanhemmilta ihmisiltä ja saanut käsityksen siitä millainen Hän on. Muistan hyvin sen kerran kun ymmärsin mitä kuolema on ja menin paniikkin ja sanoin Jeesukselle etten halua koskaan kuolla. Todennäköisesti tämä toteutuu

Minäkin itkin ....
Muistan, 1965 tai -66, kun koin ensi kohtaamiseni Jeesuksen kanssa, olin siis n.5- 6 vuotias.
Oli kevät ja Pääsiäisen aika. Isäni ja äitini lukivat aamulla, kahvipöydässä, sanomalehdestä tekstiä, jossa kerrottiin Jeesuksesta ja siinä oli suuri, mustavalko piirros Jeesuksesta.
Juoksin rappusille, ulos istumaan, pyjama päällä itkin; että niin hyvä mies oli tapettu! Tuo itku oli todella vuolasta ja sydämestä tulevaa ja siitä hetkestä, Jeesus jäi sydämeeni asumaan. Tuo aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Se lämmitti niin, että lumet suli kovaa vauhtia ja räystäiltä tippui vesi. Aivan kuin Jeesus näin olisi minua lohduttanut. Siitä alkoi tuo ikäväni ....

Matteus 18

1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.
6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Matteus 19:
13 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".
15 Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois.

Linkki vinkki:

Seikkaillen läpi Raamatun:

http://sley.fi/sites/default/files/doku ... 111019.pdf

Lapsen usko, se on aitoa ilman rihman kiertämää.

Miksi itket?

Miksi itket, ystäväni.
Miksi,
joka aamu on itku uus.
Eikö elämä tarjoa parastaan,
onnea, valtaa, mammonaa.

Nosta pääsi, kätesi risti.
Katso suurta Jumalaa kohti.
Laula: "Joka aamu on armo uus".
Jumala tarjoaa parastaan.

Surun kyyneleet käyvät
Jeesuksen luona.
Taivaasta,
ilonpisaroina
päällesi sataa.
Ja näet kaiken toisin;
Joka aamu on armo uus.