OMA HENKILÖKUVA JA SUHDE PELASTUSSANOMAAN...
Silti kaikella vakavuudella:
| Apostolien teot 28:27-31 27 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' 28 Olkoon siis teille tiettävä, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille; ja he kuulevat sen." Jae 29 puuttuu Raamatusta 1938, joten vapaa suomennos kuuluu näin: Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, juutalaiset lähtivät, ja pohdiskelivat kovasti keskenään. Uuden tutkimuksen mukaan yli 60% suomalaisista olisi Leeviäistä sukujuurta ja vain ne, jotka ovat lännestä tulleita, eivät olisi. 30 Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; pelastussanoma sivusto täytti pääsiäisenä 2009 tasan kaksi vuotta. 31 ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä. Kungingas Jaakon Raamatunkäännös: 27 For the heart of this people is waxed gross, and their ears are dull of hearing, and their eyes have they closed; lest they should see with their eyes, and hear with their ears, and understand with their heart, and should be converted, and I should heal them. 28 Be it known therefore unto you, that the salvation of God is sent unto the Gentiles, and that they will hear it. 29 And when he had said these words, the Jews departed, and had great reasoning among themselves. 30 And Paul dwelt two whole years in his own hired house, and received all that came in unto him, 31 Preaching the kingdom of God, and teaching those things which concern the Lord Jesus Christ, with all confidence, no man forbidding him. www.pelastussanoma.fi on asunut vuokra-asunnossaan WEB sivustolla 2007 pääsiäisestä ja julistanut tätä omaa merkillistä sanomaansa, jolle minä, kirjoittaja en mahtanut sen lempeän voiman edessä mitään. Minä en pidä itseäni pelastussanoman arvoisena, joten olen vain Pyhän Hengen kädet ja sormet. En yhtään enempää, enkä muuta. Jumala on kaikkivaltias, Jeesus on Herrani ja olen Hänelle kiitollinen apupoika. Asunto paloi vain 3 päivää siitä kun muutin pois. Liitteenä video Tuomas veljen kuvaama ja kommentti. |
|
Vakuudeksi pelastussanoman
aitoudesta laitan kesällä 2006 saadun uneni, jossa huomaat, etten Uni aamuyöllä 4.8.2006 - (kirjattu noin klo 11.00) Näin viime yönä
unen jossa pelastus-sanoma annettiin ihmisille. Ne kiinnitettiin
peräkkäin selkeään järjestykseen kuin ilmoitustaululle. Ne olivat
kauniina tauluina siinä peräkkäin ihan selvästi kaikkien luettavina.
Niissä oli kaikki pelastuksen kohdat vaihe vaiheelta kuvin luettavissa
jotta kaikki ymmärtäisi. Silti vain peni osa ihmisistä ymmärsi sen
kaiken. Sitten Jumala puhui meille jotka ymmärsimme taulujen
sarjakuvallisen tarinan kunnolla: ”Älkää te, huolehtiko noista muista,
nuo taulut jää tänne noille muille ja suurin osa niistä
ymmärtämättömistä tulee kauhun pakottamana ne lopulta ymmärtämään”. Olen miettinyt jo pitkään että miksi Herra kokoaa selvästi oman seurakuntansa ikään kuin itsensä valitsemista henkilöistä. Näyttää joskus siltä että nuo jotkut ihmiset ovat ihan kuuroja ja sokeita vaikka ei niissä muuten mitään vikaa ainakaan armon kautta olisikaan. Itseäni paljon parempia ihmisiä tänne jää, ilman kunnollista uskoa. Sain siihen myös vastauksen joka kuulostaa kait ihan järkevältä. Herra kokoaa joukon ihan omista näkökulmistaan ja vain ne ymmärtävät lopun ajan sanoman. Siitä joukosta kuolleiden pyhien kanssa tulee ne tuomarit joille annetaan valta tuomita eläviä ja kuolleita. On varmaan niin että meidän sydän on jo elämämme aikana eri tavoin muokattu antamaan oikeudenmukaista tuomiota kunkin liiton mukaisesti oikein. Näin ollen jos me tuomitsemme ihmisiä niin pelastukseen kuin kadotukseenkin niin on aika selvää että sillä hetkellä vihassa elävät puhdistautuvat itse ja ovat sitä joukkoa sen hetken elossa olevia joita emme tuomitse. Tämä sama pienisuuri joukko jää myös tuomitsemaan sen tietämämme Jeesuksen tuhatvuotiskauden loppuun josta meillä on annettu vähiten tietoa, mutta on silti jotain siitäkin. Minulle on monta kertaa tullut kamala sääli ja hätä läheisten ihmisten puolesta jotka vaan kävelee onnensa ohi, enkä voi tehdä mitään, siihen sain vastaukseni. -jarmo- |
TODISTUSTA: Alkuperäisen 2006 pelastussanoman sisällön julkaiseminen netissä vei minut Peijakseen P3 suljetulle osastolle, mielentilantutkimukseen eli hullujenhuoneelle 30.8.2006 jossa olin kolme päivää. Kerron siitä hieman, koska on ehkä parempi kertoa. Toivottavasti en säikäytä tai ihmetytä ketään kovasti tällä. Alkuperäinen pelastussanoma
syntyi suuressa avioeroahdistuksessa ja monien vilpittömän nöyrien
rukousten keskellä kesällä 2006 jonka julkaisin netissä. Tästä eivät
sukulaiseni pitäneet, vaan he veivät kaiken tiedon minusta Keravan
TK-lääkärille Eija Viitalalle. Viitala puolestaan teki ansan minulle
sinne terveyskeskukseen, soittamalla ja pyytämällä minut vain käymään,
koska vaimoni oli huolissaan. Menin paikalle ja sinne oli tehty ansa.
Ambulanssikuskit odottivat pakkohoitoon lähetettävää henkilöä
uskonnolliseen psykoosiin vedoten ja kiidättivät minut Peijaksen P3
osastolle jossa päivystävä lääkäri Harri Laresuvanto otti minut
vastaan. Hän pesi kätensä, koska ei nähnyt mitään minkä takia olisi
minut ottanut sisälle, mutta sanoi ettei voi estääkään ja ottaa
vastuuta koska Viitala oli minut sinne lähettänyt. Voitte siis itse
päätellä kuinka ja mitä oli tapahtunut vertauskuvallisessa mielessä.
Sydämeni murskattiin täydellisesti. 30.8.2006 minut vangittiin, heitettiin kahden viranomaisen eteen, joista toinen lääkäreistä pesi jopa kätensä tuomiostani mutta sanoi joutuvansa kantamaan vastuun. Ensin Keravan TK lääkäri, (nainen/juutalainen Herodes) Eija Viitala tuomitsi ja kirjoitti MT1 lähetteen. Sitten taas Peijaksen P3 osaston vastaava päivystävä lääkäri (mies/roomalainen Pilatus) Kari Laresuvanto sanoi ettei hän olisi varma ollenkaan minun tarpeellisuudestani lähettää sinne, mutta hänen on pakko pitää minut siellä, koska Viitala oli määrännyt. Eli siitä huolimatta minut tuomittiin, eli pistettiin tyrmään hullujenhuoneelle (elävänä kolmeksi päiväksi ilman kenenkään ulkopuolisen kontaktimahdollisuutta tai tapaamisoikeutta) kuin olisin kuollut. Hullujenhuoneelle määrääminenhän ei ole mikään määräaikatuomio, vaan se määritellään siksi ajaksi kunnes lääkärit päästävät pois. Se voi olla jopa elinkautinen. Jeesukselle tehtiin samoin, hän kuoli mutta oli elossa ja hänelläkin oli määräaika, kolmas päivä. Sain kokea jotain samankaltaista sen kolmen päivän ajan ja tiesin siellä olevani suuressa työssä mukana ja saan suuren kunnian kantaa ristiä oikeasti. Huomasin kyllä että Jeesuskin kertoi/julkaisi pelastussanoman ihmisille ja sai ikään kuin saman kohtalon. Tätä on ollut mahdottoman vaikea kertoa kenellekään... olen itse asiassa uskaltanut sanoa sen näin suoraan vain sinulle, Rakas Markku veli. Jokainen asettaisi minut ylentämään itseäni vertaamalla itseäni ja sitä kokemusta Jeesukseen. Se on liian suuri juttu tajuta. 1.9.2006 kolmantena päivänä lähdin vapaana miehenä uuteen, uudenlaiseen elämään ja työhön... alkoi odotuksen aika tähän hetkeen saakka, jossa me nyt elämme. Tiedän että nämä asiat eivät tapahtuneet sattumalta näin.
Jos joku niistä, jotka minut saattoivat pakkohoitoon, vaivautuu ajattelemaan tarkemmin mitä minulle olisi tapahtunuut toisissa olosuhteissa, he tekisivät nyt eri ratkaisun. Minä kyllä tiesin sinne joutuessani, että nyt on vakava paikka.
Lue Juha Kurvisen
hullujenhuonetarina!!!
Selitys sanalle ja paikalle Peijas P3 osasto
Sana Peijas, peijakas ja Peijainen
(http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1095) Joku on joskus kysynyt miksi minä kirjoitan nimeni -jarmo- näin? Syy on hyvin yksinkertainen. Jos minä kerran haluan palvella Herraa Jeesusta Kristusta, on minun alennuttava. Minun on palveltava mm. teitä kaikkia sekä oltava oikeasti alamainen kaikille muille, eikä siksi nimenikään saa olla suuri, vaan pieni. |
 |
Tänään 16.10.2011 ja tänne
omakuvalle voisin veistellä hieman henkilökohtaisia tuntemuksia,
kokemuksia ja ajatuksia viime viikoilta. Eräs taiteilija teki hauskan karrikatyyrin itsestäni tuossa oltuani erään ravintolan 3v juhlilla noin viikko sitten. Kuva on kehyksissä, eikä edes minulla. En pidä omasta kuvastani. Joskus vuonna 1998 eräs taiteilija teki minusta öljyvärimaalauksenkin, enkä tiedä missä maalaus nyt edes on. Jossain, so what! Äitini piti 9.10.2011 juhlia 70 vuotta täytettyään ja juhlisti pianokonsertilla Turun konservatoriolla, jonne tuli valtavasti sukulaisia. Paikalle saapui jopa sisareni USA:sta, jota en ole nähnytkään sitten 12 vuoteen. Hän hylkäsi perheensä, meidät ja käy enää vain ihan satunnaisesti Suomessa. Sääli! Ei soittele, ei mailaa, eikä mitään muutakaan. Häntä jututtaessani huomasin ettei mikään ole muuttunut. Hän on yhtä itsekeskeinen kuin oli lähtiessään. Jumala häntä ohjatkooon. Veljeni tapasin sattumalta töissä ollessani erään Eiralaisen ravintolan terassilla Helsingin yössä. Hänen halauksensa on kuin mafioson halaus, ilman tunnetta, ilman rakkautta. Hänetkin maailma vei ja hänellekin rukoilen Jumalan voimallista ohjausta oikeaan suuntaan. |
| Nämä kaikki
mitä kerroin, on monille ihmisille nykyäänkin tuttua ja varmaan moni
kokenut sisarustensa kanssa saman. Minulle monesti sanotaan että miksi toivon pahaa toiselle? Se ei pidä paikkansa, koska olenhan monta kertaa sanonut, että puute, sairaus, sota ja ahdistus on vain Jumalan lähestyvä varjo. Ei Jeesus tullut tänne tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sisar sotii veljeään vastaan, isä poikaansa ja tytär äitiään. Näin pitää tapahtua, jotta he kaikki voisivat pelastua. Ajatteles ketä Jumala rakastaa eniten? Sitä jota hän kurittaa eniten. Tämä kuulostaa varsinkin menestysteologiaa rakastavalta varsin epäjumalalliselta. Niin se kuitenkin menee, että jos me luulemme omavoimaisuudessamme että itse olemme onnistuneet elämässä, niin Jumalalla on hyvät keinot aika vähissä, jää vain ne karummat jäljelle. Nämä ihmiset ovat lähinnä sanoneet että meillä ei ole mitään kaunaa sinua kohtaan ja että me olemme antaneet anteeksi kaikki pahat tekosi. Miten on heidän oma laitansa? Eksyksissä! Eivät he todellisuudessa ole kenellekään antaneet anteeksi, päin vastoin, heillä pitää olla aina muistissa toisten pahat teot, jotta he voivat saada omille teoilleen vastinetta. Tämä yhtälö on kuin kivi Jumalan kengässä. Siitä ei pääse eroon, ellei tule suuri vesikello ja tulehdusrakkula jonka on lopulta puhjettava. Eli kun rukoilen Jumalan käden johdatusta ja ohjausta, niin se ei tarkoita että kohta saat uuden talon tai auton tai palkankorotuksen tai ylennyksen tai muuta elämänlaatua saati itsetuntoa edelleen korottavaa maallista hyvettä. Se on ihan jotain muuta... Jumalan lähestyvää varjoa. Monille ihmisille menestys on niin äärettömän tärkeää, se on itse asiassa niin, että se tärkeämpää kuin mikään muu, vaikka he muuta väittävätkin. Jos heiltä oltaisiin menestystä ottamassa pois, niin he eivät luopuisi siitä ennen kuin henkeä ollaan viemässä. Olen nähnyt tämän monta kertaa ja valhe peittää tämän totuuden kultauksen tavalla kauniisti. Heille kaikki omaisuus, jota ympärillä on, ovat kuin sotasaaliita seinällä omavoimaisuuden ansion tunnusmerkkeinä. Siitä he saavat kiksejä, mutta tulee aika kun he heittävät kultansa ja hopeansa saastaisina kadulle, heidän kätensä ja jalkansa käyvät veltoiksi. He pelästyvät hetkeä kun pasuuna soi ja he huomaavat rakastaneensa mammonaa enemmän kuin Jeesusta, joka rakasti heitä kovin, muttei voi tuntea heitä enää omakseen. Siitä alkaa tie takaisin. He saavat silmiinsä silmävoidetta ja korvat alkavat kuulla paimenensa ääntä. Silloin on puutetta, sotaa, nälkää, sairautta, ahdistusta ja vaivaa. Silloin aika pysähtyy, eikä kello enää käy. Silloin ei ole enää tärkeitä asioita maailmassa, on vain katumus ja paluu ristin juurelle. Loppusanat 6.3.2014 Kun minä sitten jätän tämän kaiken, muistutan että kaikella on alku ja loppu: Isoisälläni Aarne Vartijalla oli aina tapana saarnata tätä vaikka töitä kovasti tekikin: Saarnaaja 1:1-5 Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Mikä hetki yöstä on? Minä lopetan saarnaajan, ajanvartijain iltatyövuoromme näin: Saarnaaja 12:10-15 Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja. Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet ja kootut lauseet kuin isketyt naulat; ne ovat saman Paimenen antamia. Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa. |
|
| Isoisän bilikka Tässä autossa on jännä historia, koska tämä auto selvisi sodasta ja kaikki muut maahantuodut tuhoutuivat sodassa. Tämä oli piilotettu pressukasan alle sodan yli, eikä sitä rekisteröity, joten se säästyi sodista. Sen jälkeen on käyty uusi sota autosta, jossa minä olin puolustaja ja perikunta halusi sen myydä ja tuhota, eli jos sitä kliinisesti ajatellaan, niin olen tämän auton suojelija, enkä niinnkään sen omistaja, tottakai. Mutta kun tämän auton minä itse olen laittanut ajokuntoon jo lapsena 17-20 vuotta vanhana, joten isoisä sen minulle testamenttasi, jolloin tilanne muuttuikin oleellisesti perikunnalle ja oikeuden määräämään jakoon. Minulla on valitettavasti hyvin ahneita sukulaisia, jotka ajattelivat että minä myyn auton ja heidänhän se kuulusi tietysti myydä. Tosiasiassa tietysti, he ajattelivat että auto on heidän koska se kuuluu heille perintöosuutena ja he aikoivat myydä sen. Myymällä saa valitettavasti vastineeksi aina vain erittäin katoavaista vaihto-omaisuutta, sielutonta ja muistonollattavaa rahaa. Minulla taas ei ollut pienintä aikomustakaan myydä sitä, eikä tehdä sillä autolla rahaa, vaan suojella autoa kerberosseilta ja ahneilta ottajilta, vaihtajilta ja myyjiltä, joiden seurausta on auton meno ulkomaille. Nyt isoisän muisto säilyy ja on olemassa suvussa. Minä vein tuon auton isoisän kuoltua turvaan erään miljonäärin talliin, suojaan varastoon ja sanoin että jos on pokkaa, hakee sieltä, niin hakekoon. Kellään ei ollut koska joutui silloin vastatusten aika avoimen julkisuuden kanssa. Siellä kauppaneuvos Ahon tallissa auto seisoi yli 20 vuotta. Iso puukin oli kasvanut oven eteen, ettei vesuri riittänyt, piti raivata moottorisahan kanssa että auton sai pois tallista. Autosta väännettiin oikeudessa kättä hieman ennen sen talliin viemistäni ja minä sain lopulta laillisen oikeuden tähän autoon. Auto on nyt ollut kiistatta minun vuodesta 1994 syksystä. Noh, mutta mikään maallinen arvo ei ole tärkeää, on vain Jeesus Kristus. Hän on yksi ja ainoa tärkeä elämässä, mutta tämä vanha Mercury on silti hieno auto :) |
Tässä
eräs uskova ystäväni poikansa kanssa on ko. vanhusta (Ford Mercury 1939
4d Sedan) hän oli pari vuotta
säilyttänyt ja sain uuden paikan ja autoa lastataan kesällä 2014 |
Alla kuva siitä minkälainen vastaava auto on USA:ssa kun se on näyttelykunnossa  |
| Olen tämän joskus tuolla jossain
päivittäispalstalla julkaissutkin mutta kerron sen uudelleen täällä: Minun lempivärini on vihreä, vaikka siskoni halusi muuttaa minun mielipidettäni ja hän jo lapsena kun kysyttäessä sanoin lempivärini olevan vihreä, niin Anne heti korjasi että eikä ole kun ruskea. Minä kun olin aina kiltti, enkä halunnut koskaan riidellä turhaan, hyväksyin Annen oman päätöksen, vaikkei se ollutkaan totuus. Lempivärini on siis edelleen vihreä, sellainen lehden vihreä, eikä niinkään tumma metsän vihreä, vaan kevään vihreä. Toinen juttu on että minua on seurannut joka paikassa numero viisi (5). Olen syntynyt 15.5.1964 ja painoin syntyessäni huimat 5 kg ja 550 grammaa. Nimessäni on viisi kirjainta ja numeron 5 gematria on "armo" joka tarkoittaa tietenkin Jumalan armoa (nimessäni on iso alkukirjain J, jonka perässä armo, syntyy viisikirjaiminen nimi Jarmo) Eikös ole omituista? Minusta ainakin. Syntymäni jälkeen heti talonumero oli viisi ja tuo viitonen on seuraillut pitkin elämää kaikkialla, vaikkapa viimeiset 15 vuotta puhelinnumeroni oli 050-5755578 joka jäi sitten vartioimisliikkeelle koska siihen tuli koko ajan asiakkaiden puheluita. Vuoden 2014 keväänä täytin 50 vuotta, osoitteessa Eläinlääkärinkatu 5 B 50 ja kiitospuheessani kerroin nämä kaikki kutsuvierailleni. He ihmettelivät kovasti. Mainitsin monta vanhaa osoitetta, jossa tuo viitonen seurasi yliluonnollisella tavalla mukana. En tiedä kuka tästä mitään irti saa mutta kerroinpas nyt tämänkin. -jarmo- |
