Profetian Jumala

The God of Prophecy

 

Hunt, Dave

June 30, 1992

 

  Mitä sanoa tunnustavalle ateistille, kun hän vaatii todisteita, että Jumala on olemassa? Voisi tietysti haastaa hänet osoittamaan, että Jumalaa ei ole olemassa—ja todistamaan sen naurettavan skenaarion, että maailmankaikkeus ja jopa ihmisen aivot syntyivät vain sattumalta. Itse asiassa, koska Jumala on ääretön, niin rajalliset olennot eivät koskaan voisi päästä kiistattomiin todisteisiin hänen olemassaolonsa puolesta, tai sitä vastaan. Sitäpaitsi ”todisteet” ovat todellisuudessa sivuseikka.

 

  On filosofisesti mahdotonta ”todistaa” omaa olemassaoloaan—mutta kukapa sitä epäilisi? Miksi sitten vaaditaan filosofisia ”todisteita” Jumalan olemassaolosta? Kuka tarvitsee ”todisteita”, että oma aviomies, tai vaimo, tai vanhempi, tai lapsi on olemassa? Jos Jumala todella on, niin Hänen pitäisi olla kykenevä tekemään itsensä tunnetuksi. Ja jos Hän ei pysty siihen, niin Hänen olemassaolonsa tai olemattomuutensa olisi käytännön kannalta merkityksetön.

 

  Ongelma ei tietenkään voi olla, että Jumala ei tee itseään tunnetuksi, vaan että ihmiskunta ei tunnista Häntä, kun Hän tekee niin. Myös luonto vihjaa sellaiseen todennäköisyyteen. Esimerkiksi vaikka koko maailmankaikkeus koostuu energiasta, ihmiskunta oli vuosituhansien ajan tietämätön sen olemassaolosta—ei siksi, etteikö energia olisi ilmentänyt itseään ja voimaansa, vaan siitä tosiasiasta huolimatta.

 

  Eikö Jumalan suhteen, joka loi energian, voisi olla samoin? Varmasti Hän olisi paljon salaperäisempi, kuin mikään luomansa—ja siten vieläkin vaikeampi käsittää. Jumala ei ole energian kaltainen persoonaton voima. 

Hänen täytyy olla persoonallinen Olento, jolla on tunteet, äly ja tahto, muutoinhan Hän ei olisi voinut luoda meitä.

 

  Jumalan luoma järjestäytynyt maailmankaikkeus paljastaa riittävästi Hänen rajattoman älynsä ja voimansa, mutta on eri asia Jumalalle ilmaista Hänen rakkautensa ja tahtonsa ihmiskunnalle. Tehdäkseen sen Hänen olisi ollut tehtävä itsensä tunnetuksi henkilökohtaisesti sellaisella tavalla, että rajallinen ihminen ymmärtäisi ilman epäilyksen häivää, että ääretön Jumala ilmestyi. Kuinka Hän voisi tehdä sen?

 

  Olettakaamme, että Jumala jyrisi taivaalta kuultavalla äänellä. Kuinka voisi olla varma, että se oli Jumala, joka puhui? Olettakaamme, että Hän näytti voimansa jotenkin yliluonnollisesti. Mistä voitiin tietää, että Jumala teki sen, eikä se ollut luonnonilmiö? Jos Hän tulisi ihmisenä, kuka uskoisi, että Hän oli Jumala? Kuinka Hän voisi ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle tulematta yhdeksi meistä? Olettakaamme, että Jumala ilmaisisi itsensä jossakin tuonpuoleisessa muodossa. Kuinka voisi kukaan tietää, että se oli Jumala eikä jokin pitkälle kehittynyt maaplaneetalla vieraileva avaruusolento. Kuinka todellakaan! Ihmeet eivät riittäisi, sillä epäilijät väittäisivät, että pitkälle edistynyt tekniikka näyttää ihmeelliseltä niistä, jotka eivät tiedä, kuinka se toimii.

 

  Jokainen uskonto tietysti väittää tarjoavansa tosi jumalan, tai jumalien ilmoituksia. Silti jopa niiden peruskäsityksissä jumaluudesta on teräviä ristiriitaisuuksia, jotka eivät kaikki voi olla oikein. Hinduismi esimerkiksi kattaa valtavan joukon jumalia ja palvoo epäjumalia, jotka muka edustavat niitä, koska jokainen asia on jumala. Sitä vastoin Islam tuomitsee epäjumalien palvonnan ja panteismin/polyteismin ja väittää, että sen Allah on ainoa tosi jumala. Buddhismi toisaalta ei tarvitse mitään jumalaa.

 

  Allah itse asiassa oli pääjumalan nimi Kaabassa, pakanallisessa temppelissä, jonka Muhammed ”puhdisti” tuhoamalla sen sisältämät yli 300 epäjumalaa. Muhammed todennäköisesti säilytti tämän muinaisen pakanallisen kuun jumalan nimen, koska se auttaisi käännyttämään epäjumalanpalvojia tähän uuteen uskontoon, jos heille voitaisiin tarjota, jotakin tuttua. 

Tämän päivän muslimit eivät kuitenkaan näe mitään ristiriitaa tässä strategiassa.

 

  Raamatun Jumala toteaa yksiselitteisesti: ”Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä” (Jes. 43:10-11).

 

  Hän ei myöskään vain sivuuta muiden uskontojen jumalia. Hän tuomitsee ne kaikki, mukaan lukien Allahin, petkuttajina, jotka tosiasiassa edustavat Saatanaa, tai hänen demonejaan: ”He uhrasivat perkeleille, eikä Jumalalle” 

(5. Moos. 32:17, KR 1776); ”mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille” (1. Kor. 10:20).

 

  Ei ole ystävällisyyttä, vaan kyynisyyttä ja kielen merkityksen kieltämistä, ehdottaa, että kaikki uskonnot ovat sama. On loukkaus muslimeille ehdottaa, että Allah on samanarvoinen monien hinduismin jumalien kanssa, tai sanoa kristitylle, että hänen Jumalansa, joka antoi Poikansa kuolemaan syntiemme tähden, on sama kuin Allah, josta nimenomaan sanotaan, että hänellä ei ole poikaa. Kristinusko seisoo teologisen kuilun yhdellä puolella ja kaikki muut uskonnot toisella—kuilun, joka tekee jokaisen ekumeenisen unionin mahdottomaksi tuhoamatta itse kristinuskoa.

 

  Ei voida esimerkiksi kieltää sovittamatonta ristiriitaa käsityksen välillä, että Kristus kuoli syntiemme tähden ja ylösnousi (mikä on kristinuskon ydin) ja muslimien väitteen, että joku toinen kuoli Kristuksen tilalla. Sellaisten erojen lakaiseminen ekumeenisen maton alle (kuten roomalaiskatolisuus yrittää tehdä) ei ole ystävällisyyttä, vaan hulluutta. Ei myöskään ole mahdollista sovittaa kaikkien ei-kristillisten uskontojen väitettä, että synti torjutaan hyvillä teoilla, Raamatun julistukseen, että teot eivät voi pelastaa, vaan että yksin Kristus, koska Hän oli synnitön, voi maksaa synnin rangaistuksen kuolemalla meidän tilallamme. Ja Kristuksen väite, ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6), on voimakkain mahdollinen toisten uskontojen hylkääminen väärennöksinä.

 

  Jeesus Kristus seisoo ehdottomasti yksin ilman kilpailijaa täydellisessä synnittömässä elämässään, kuolemassaan syntiemme tähden, ylösnousemuksessaan. Lupaus Hänen toisesta tulemuksestaan on myös ainutlaatuinen kristinuskolle ja erottaa sen kaikista maailmanuskonnoista kuilulla, jota ei voida ylittää millään ekumeenisilla silmänkääntötempuilla. Muhammed ei milloinkaan luvannut palata eikä myöskään Buddha. Vain Kristus uskalsi tehdä tuon lupauksen. Ja jos kuka muu tahansa esittäisi moisen väitteen, sille ei annettaisi mitään uskottavuutta, sillä kaikkien toisten maatuneet jäänteet lepäävät haudoissa. Kristus yksi jätti taakseen tyhjän haudan. Tuo kiistämätön tosiasia riittää syyksi hyväksyä Hänen väitteensä jumaluudesta ja ottaa vakavasti Hänen väitteensä, että Hän palaisi tämän maan päälle voimassa ja kunniassa toimittamaan tuomion vihollisilleen.

 

  Että Raamattu, joka antaa historiallisen selonteon Jeesuksen Kristuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, on ainutlaatuinen tästä ja monista muista syistä, käy selväksi jo pintapuolisesta vertailusta toisten pyhien kirjoitusten kanssa. Hindu-kirjoitukset esimerkiksi ovat selvästi mytologisia. Ei ole mitään historiallisia todisteita, että hahmoja koskaan olisi ollut olemassa, tai että mielikuvitukselliset tarut viittaisivat todellisiin tapahtumiin, jotka todella olisivat tapahtuneet.

 

  Sama pätee paljoon, mitä on kirjoitettu muissa pyhissä kirjoituksissa, mukaan lukien Mormonin Kirja. Ei pienintäkään todistuksen häivääkään ole milloinkaan löydetty, joka todistaisi, että ihmiset ja paljon vähemmän tapahtumat, joihin Mormonin Kirja viittaa, olisivat todellisia. Ei yhtään vuorta, jokea, tai mitään Mormonin Kirjassa kuvailtua topografista, tai maantieteellistä kohdetta, ole koskaan paikannettu. Sen sijaan maailman museot sisältävät valtavat varastot kaikenlaista todistusaineistoa, joka vahvistaa Raamatun tarkkuuden.

 

  Raamattu ei tuhlaa aikaansa, kuten filosofit ovat niin tyhmästi tehneet vuosisatojen ajan, missään yrityksessä antaa filosofinen ”todistus” 

Jumalan olemassaolosta. Se Jumala, josta Raamattu todistaa, kykenee kommunikoimaan ihmiskunnan kanssa ja lupaa ilmoittaa itsensä kaikille, jotka vilpittömästi haluavat tuntea ja pyrkivät tuntemaan Hänet. ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer. 29:13), sanoo Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti toistaa samaa lupausta: ”Hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (Hepr. 

11:6).

 

  Ilmoittaessaan itseänsä ja tahtoansa Jumala antaa sekä subjektiivisia että objektiivisia todisteita. Raamattu on täynnä selostuksia siitä, että Jumala on antanut konkreettisia ”merkkejä” niille, jotka ovat halunneet tuntea Hänet ja Hänen tahtonsa. ”Asettaa villoja” on yleinen ilmaus, joka ymmärretään maailmanlaajuisesti. Se tulee siitä, kun Gideon käytti merkkinä lampaan villoja: pyytäen yhtenä aamuna Jumalalta kastetta villoille, muttei maahan ja sitten seuraavana maahan, muttei villoille (Tuom. 6:36-40).

 

  Jumala on itse asiassa antanut ”merkin” koko maailmalle kaikille sukupolville. Tuo merkki on Israelin maa ja kansa. Jumala viittaa ”Israeliin minun kunniaani” (Jes. 46:13, KJV) ja sanoo siitä: ”...jossa minä osoitan kirkkauteni” (Jes. 49:3). Kuinka tämä tapahtuisi? Jumalan Israelin erikoiskäsittelyjen kautta, katselevan maailman edessä sen jälkeen, kun on profetoitu tarkasti mitä tulisi tapahtumaan (2. Aik. 

7:20). Viitaten Israelin pelastumiseen Harmagedonilla, monien Vanhan Testamentin profetioiden aiheeseen koskien, Hesekiel 38:23 julistaa: ”Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra.”

 

  Raamattu julistaa, että sen antamat Israelia koskevat profetiat antavat kiistattomat todisteet Jumalan olemassaolosta—ja siitä tosiasiasta, että hänellä on tarkoitus ihmiskunnalle. Historia ei ole pelkästään sattumaa. 

Se on menossa jonnekin. On olemassa suunnitelma. Raamatun profetiat julistavat sitä vastaansanomattomasti.

 

  Profetia, joka paljastaa Jumalan suunnitelman etukäteen, on puuttuva elementti maailmanuskontojen kaikissa pyhissä kirjoituksissa, koska väärät jumalat eivät pysty siihen. Profetiaa ei löydy Koraanista, Hindujen Vedoista, Bhagavad-Gita'sta, Mormonin Kirjasta, Buddhan sanonnoista, Mary Baker Eddy'n kirjoituksista. Sen sijaan 30 % Raamatusta on profetiaa.

 

  On merkittävää, että Raamatun Jumala samaistaa itsensä siksi Yhdeksi, joka ennustaa tarkasti tulevaisuuden ja varmistaa, että se toteutuu, kuten Hän sanoi. Itse asiassa Jumala osoittaa profetiaan vastaansanomattomana todisteena olemassaolostaan ja Sanansa autenttisuudesta: ”Sillä minä olen Jumala, eikä toista ole...Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy...” (Jes. 46:9-10).

 

  On kaksi tärkeää profetian aihetta, joita kumpaakin täytyy tutkia, jos aikoo ollenkaan ymmärtää Raamattua: 1) Israel; ja 2) Messias, joka tulisi Israelille ja sen kautta maailmalle. Nämä kaksi tärkeää aihetta sisältävät erityisiä profetian toteutumisia, joita ei voida kiistää ja jotka todistavat Jumalan olemassaolon.

 

  Täsmälleen, kuten Hänen profeettansa ennustivat, johtuen heidän synneistään, Jumala hajotti kansansa Israelin kaikkialle maailmaan (3. 

Moos. 26:33; 5. Moos. 4:27; 32:26; 1. Kun. 14:15; Neh. 1:8; Jer. 9:16;

49:32 jne.). On kuitenkin hämmästyttävää, että he säilyivät tunnistettavana etnisenä ja kansallisena kokonaisuutena. Se on ihme. 

Lisäksi 2500 vuoden ajan Babylonian vankeuden jälkeen ja 1900 vuoden ajan karkotuksen jälkeen Jerusalemin hävityksestä vuonna 70 jKr. muiden profetioiden toteutumisessa hajotettuja juutalaisia on vihattu ja vainottu, kun Saatana on pyrkinyt tuhoamaan heidät. Silti he ovat selvinneet—toinen ihme.

 

  Sen lisäksi ja aivan kuten Raamattu julisti (Jer. 30:3,10-11; 31:8-10; Hes. 11:17; 28:25, jne., jne.), Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläiset on tuotu takaisin omaan maahansa kaikkien näiden vuosisatojen jälkeen. Sellaista uskomatonta tapahtumaa ei koskaan ole tapahtunut millekään toiselle kansalle eikä sillä taatusti ole luonnollista selitystä. Raamatun profetiat ovat niin täsmällisiä ja lukuisia, että kukaan ei voi kiistää Israelin jälleensyntymistä Jumalan ihmeenä. Mutta ei siinä kaikki!

 

  Profeetat julistivat myös, että viimeisinä päivinä Jerusalemilla olisi erikoinen merkitys kaikille kansoille. Tämä ei tulisi esiin ainoastaan Millenniumin aikana, jolloin Kristus hallitsisi siellä Daavidin valtaistuimella, vaan juuri ennen Hänen paluutaan. Sakarja 12:2-3

julistaa: ”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri...minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille...” Jumala sanoi, että koko maailman silmät olisivat kiinnitetyt Jerusalemiin pelosta, mitä siellä tapahtuisi.

 

  Tämän profetian aikaan noin 2500 vuotta sitten Jerusalem oli raunioina ja aution erämaan ja suon ympäröimä. Mikään ei olisi ollut naurettavampaa, kuin ehdottaa, että jonakin päivänä yli viisi miljardia ihmistä käsittävän nykyajan maailman huolestunut huomio olisi keskittynyt tähän epätodennäköiseen paikkaan. Se on kuitenkin toteutunut täsmälleen, kuten oli ennustettu!

 

  Olipa ateisti tai uskovainen, hindu, muslimi tai juutalainen, niin koko ihmiskunta tietää, että seuraava maailmansota, kun se alkaa, puhkeaa Jerusalemista! Israel muodostuu vain prosentin kuudesosasta verrattuna arabien asuttamaan maahan. Miksi niin suuri huoli tänä päivänä tästä pikkuisesta kuivasta maa-alasta, joka makasi hylättynä vuosisatojen ajan? 

Jerusalem on kyllä pyhä katolisille, muslimeille ja juutalaisille, mutta se ei selitä, miksi koko maailma on huolestunut rauhan vahvistamisesta Lähi-Idässä. Sitäpaitsi, kun nämä profetiat annettiin, ei katolisia eikä muslimeja ollut olemassa.

 

  Raamatun profetiat koskien juutalaisia, Jerusalemia ja Israelia, ovat täsmällisiä, naurettavia ja mahdottomia—kuitenkin toteutuneita. Siihen ei ole muuta selitystä, kuin että Jumala on Raamatun kirjoittaja, juutalaiset ovat Hänen valittu kansansa ja Israel on heidän maansa—ja Jeesus on Kristus.

 

  Ottaen huomioon tämän suuren ”merkin”, jonka Jumala on antanut maailmalle, niin voiko joku rehellisesti olla ateisti? Tai voiko kukaan kieltää, että Jeesus Kristus on ainoa Vapahtaja? Samat profeetat ennustivat myös hänen tulemuksensa ja se liittyy läheisesti Israeliin. 

Kaikki, mitä profeetat ennustivat koskien tulevaa Messiasta, toteutui Nasaretin Jeesuksessa—ja alkuseurakunta käytti sitä tosiasiaa evankeliumin julistamisessa (Apt. 2:22-36). Niin pitäisi meidänkin tehdä.

 

  Tutki Raamatun profetioita koskien Israelia ja sen Messiasta. Esitän monia niistä kirjoissani Whatever Happened to Heaven? ja Global Peace and the Rise of Antichrist. Meidän täytyisi palata profetiaan ja käyttää sitä toisten suostuttelemiseen kääntyä Kristuksen puoleen, kuten Paavali teki (Apt. 17:2-3; Room. 1:1-5). Profetia on kuitenkin tänä päivänä seurakunnassa eniten laiminlyöty Raamatun aihe. Ei kuitenkaan Berealaisilla!

 

  Palaamme tähän tärkeään aiheeseen silloin tällöin, jos Herra viipyy ja 

sallii meidän tehdä niin.    TBC